LASIVITRIINI VANHASTA BAARIHYLLYSTÄ

Kaipailin ruokailutilaan lisää säilytystilaa ja aloin suunnittelemaan kaappia/hyllyä, joka saisi olla maksimissaan metrin korkuinen ja koko seinän levyinen. Kaikki mahdolliset kirpputorit niin joensuusta, kuin netistäkin koluttiin ja etsittiin sopivaa ratkaisua. Aloin jossain vaiheessa jo miettimään, että rakennetaan koko höskä itse alusta loppuun.

 Mutta sitten anoppini ilmoitti, että heidän tuttavallaan on vanha baarikaappi lasiovilla ja se on lähdössä kaatopaikalle. 

Baarikaappi oli siis lattiasta kattoon yltävä kokonaisuus jossa keskellä oli baaritiski. Paloiksi laitettuna huomattiin, että onneksi ala- ja ylähylly olivat saman korkuisia ja yhdessä niiden leveys oli lähestulkoon täydellinen. Ei kuitenkaan aivan seinästä seinään, joka hieman tietysti harmitti, mutta valmiit lasiovet taas houkuttelivat minua helppoudellaan.

Otin tietoisen riskin. 

Hyllyt saivat alkuun aivan uuden värin. 

Kun hyllyt vietiin sisään, päätin vielä maalata kauhean tapetin piiloon ja ihan vain valkoiseksi. Entinen tapetti siis huuti hopeaa, keltaista ja jotain olevinaan valkoista, eikä silmäni enää jaksaneet katsella moista. Johan tuota päälle vuoden katselinkin, mutta nyt se on puhdas valkoinen ja miellyttää silmää.

Sitten tulikin hidaste. Suunnittelemani kansi vitriinin päälle muuttui mielessäni useita kertoja, kun yritti miettiä suht halpaa, mutta silti kaunista vaihtoehtoa. Mies sanoi tekevänsä sen itse, joten odotus jatkui...

Koska odotus jatkui, päätin laittaa hyllyt ja lasiovet paikalleen. Päätin myös, että en halua katsella hienoja lasejani muuttolaatikoissa käärittynä paperiin, vaan halusin ne paraatipaikalle, enkä jaksanut odottaa enää yhtään pidempään. Kauhealtahan se vielä silloin näytti.

Tässäpä kuva kauhealla tapetilla höystettynä. 

Ei vielä päätä huimaa kauneus ei. 

Mutta sitten koitti se päivä, kun mieheni ilmoitti kansilevyn olevan valmis. Hiphip hurraa. Pieni asia, mutta alkoi jo näyttää paremmalta. 

Nyt oli siis enää tavaroiden asettelu oikealle paikalle. Vielä siinä viikon aikana ehti löytää uusia ja hienoja löytöjä. 

Facebookin kirpputorilta metsästin vanhan radion, joenkukkatalolta nappasin mukaan kynttilänjalat ja Sarustiikasta viinipullotelineen. Siinäpä on muuten pelottavan ihana liike, eikä sinne kannata mennä "vain katselemaan", koska se on täysi mahdottomuus. Jos et oo vielä käyny, niin suuntaappas Joensuun Taitokortteliin ja rohkeasti vain Sarustiikan ovesta sisään, pankkikortti taskussa.

Vaikkakin tämän vitriinin tekoon kului enemmän aikaa, kuin olisi toivonut ja vaikka tämän takia täytyikin hieman hiuksia halkoa, niin lopputulos on kyllä sen arvoinen.

Nyt kun vielä löytäisi ihmisen, joka laittaisi uudet hienot HB-Homesin lamput ruokapöytäni ylle. Voisipa melkein sitten sanoa, että keittiö on valmis... Tai noh, parempi kun ei sano mitään.

KESÄ TULI

Aikaa edellisestä blogista onkin hurahtanut kuukausi tolkulla. Paljon ois ollu asiaa tässä välissäkin, mutta jostain syystä sitä aikaa ja tahtoa ei ole löytynyt.

Mutta josko se tästä, kun nyt tuo Lite-valmennuskin on ohi. Ihan ei mennyt niin kuin olisi toivonut. Pään vaivaa tuotti jalassa ollut jännetulehdus, vatsatauti ja flunssa, mutta sai siitä jotain irtikkin.

Aamupalan syönnistä on tullut tapa, samoin kuin vitamiinien syönnistä. Nukahtamis vaikeuksia ei ole ollut sitten valmennuksen alotuksen ja ehkä tuo vireystaso on muutenkin noussut. 

Näkyviä muutoksia ei kauheasti ole tullut, ainakaan omasta mielestä. Onneksi mittanauha ontoi +2cm niin hauikseen, reiteen kuin takapuoleenkin ja vatsan/vyötärön seudulta mittanauha näytti -2cm. Sitä vaan miettii, että mitähän olisi mittanauha näyttänyt, jos olisi saanut vedettyä koko valmennuksen aivan täysillä.

Eihän tämä kuntoilu siis tähän lopu, lähes samaan tyyliin on tarkoitus jatkaa salilla käyntiä ja ainakin pitää yllä jo se tavoitettu kunto ja hyvän olon tunne.

Tämän 12viikon aikana on oppinut itsestään taas jotain uutta, sekä palautellut mieliin niitä jo unohdettuja asioita. Kilpailu vietti ja itsensä voittaminen on aina ollut tärkeää, mutta tänä aikana on huomannut sen hyvät puolet. Nyt sitä osaa kanavoida omat voimavarat siihen oikeaan tekemiseen,josta  seuraa itsensä haastaminen ja tästä taas onnistuessa voittamisen ilo! Se on hyvä tunne se, kun tavoittaa itselleen tehdyn hurjan haasteen ja entäpä kun siinä onnistuu vielä odotettua paremmin! 

Tämän 12viikon aikana huomasin, kuinka välillä sitä vain tarvitsee jonkun tai jonkin asian itseään potkimaan perseelle, jotta sitä taas tajuaa, että on hyvä olla minä! 

 KESÄ, on tuo ihana auringon aika, jolloin voi hyvillä  mielin olla ulkona ja ehkä jopa unohtaa sisällä olevat keskeneräiset asiat!

Tänä kesänä on tarkoitus saada taas pihaa parempaan kuntoon. Omakotilaloon muuttomme jälkeen, on tämä vasta toinen kesä, kun pääsee laittamaan pihaa ja taloa ulkoapäin kuntoon. Tarkoitus on "nautiskella" kattoremontista muutaman viikon ajan, rakentaa patiolle katos, tehdä "ulkokeittiö", näpertää kukkapenkit kuntoon jne jne...

Ukit ovatkin aloittaneet jo yhden projektin.

Juuh, leikkimökki! Voi kuinka sitä odottaakaan, että pääsee laittamaan  leikkimökin sisustukset kuntoon ja ei taida ukkien vauhdilla kauaa enää tuota odotusta olla.

Pihalla olen uskaltanut jo hieman viherpeukaloida, kukat alkaa löytämään paikkansa...

Yrtitkin jo uskaltauduin laittamaan penkkiin...

Ja ihka ensimmäisen omenapuuni istutin etupihalle.

Pieniä iloja löytyy myös pihan nurkalta, minne vasta viime kesänä istutin raparperiä...

Ilolla olen myös saanut huomata, kuinka kaunis tämä Joensuu onkaan! Välillä sen unohtaa kaiken kiireen keskellä, mutta onneksi on vielä hetkiä, kun tämä kaupunki muistuttaa kauneudestaan!

Mutta nyt lupaan taas itselleni jatkaa blogin kirjoittelua hieman ahkerammin. 

Ja tämän myötä; 

HYVÄÄ ALKANUTTA KESÄÄ KAIKILLE!

PIENEN TYTÖN HUONE ja kaikki neliöt käytössä.

Pienen terroristi prinsessani huone on muuttanut asuaan vuoden sisällä jo useamman kerran. 

Välillä on ollut ihan ok, välillä liian ahdasta, välillä ei vaan miellytä ja niin edelleen...

Kaappia on siirrelty seinältä toiselle, niin kuin myös sänkyä. Vino kattomme ei ole helpottanut asiaa ei sitten yhtään.

No miehenihän meni ja esitteli minulle ikeahackers-sivun, (mistä syystä) kiitos tämän, kodin sisustukseen tulee uudistuksia pienistä jutuista isompaan...

Ikeahackers-sivulla oli joku noheva käyttänyt ikean vaatekaappia ja kallax hyllyjä hyväkseen, luoden yhtenäisen säilytystilan juurikin tuollaiseen viistokattoiseen huoneeseen.

No meillä oli jo ikean vaatekaappi, mutta ikkunan takia, ei kallax hyllykkö mahtunut enää viereen. Siispä kätevänä tyttönä otin ja tein itse kallax hyllykön tapaisen hyllyn juurikin oikeisiin mittoihin.

Ja jottei päästäisi itseään liian helpolla, väsäsin toiselle puolelle penkin samaan tyyliin ja näin saatiin lisää säilytystilaa.

Ja niinkuin huomata saattaa, aina jää jotain pientä sipisteltävää valmiiseenkin. Alareunan "otsalauta" täytyy vielä ostaa ja asentaa paikoilleen.

Pikkutytön iloksi perhosia ja koristepalloja, sekä tietenkin nukkekoti, joka odottaa edelleen sisustamistaan.

Jo kauan sitten, jossakin telkkarin sisustus ohjelmassa laitettiin lapsen kirjat esille, vähän niinkuin taulujen sijaan ja miksipä ei, koska tyttö on saanut kauheasti kivoja kirjoja, joihin kiinnostus löytynee vasta isompana ja siihen asti ne nyt koristaa isointa seinää.

Meillä onnekkailla ei vielä tapella sängyssä pysymisen kanssa, sillä pinnasänky on meidän kaks veelle kelvannut vielä tähän päivään saakka. Uusi sänky odottaa jo kyllä varastossa, mutta se kaipaisi maalia pintaan, joten sormet ristissä toivon pinnasängyn kelpaavan vielä kesään asti.

Pehmoleluja on varmaan satoja, joten osan uskaltauduin laittamaan hieman ulottumattomiin ja niinkuin koko huoneessa, perhoset valtaavat viistokattomme. 

Tämä toivottavasti kelvannee tytölle vielä moneksi vuodeksi. Äidistä puhumattakaan. Päässäänhän sitä on jo suunnitellut valmiiksi kirjoituspöydänkin paikan.

Sitten pitäisi siirtyä seinän toiselle puolelle, pojan huoneeseen, joka kaipaa ehostusta ja yhtälailla neliöiden paremmin käyttöä... Kunhan vaan aikaa saisi lisää...

ENÄÄ EI OO TYLSÄÄ, JOS JOSKUS ON OLLUTKAAN

On tää talvi vaan ihmeellinen, jos ei pakkanen jäädytä putkia, niin sitten sataa lunta kolkytä senttiä päivässä...

No mutta onneksi, kun mulle tulee "tylsää" ja "tekemisen puute", keksin kyllä äkkiä lisää uusia juttuja tehtäväksi.

Keskenhän on vielä meidän makuuhuone, rappusten maalaus, pojan huoneen pöytä/penkki rakennelma, vessan seinä, eteisen liukuovet ja tätä listaahan voisi jatkaa vaikka loputtomiin...

Mutta kun nuo on niitä "isoja" juttuja, joiden tekoon pitää varata päivä jos toinenkin. Ja kun noita kokonaisia päiviä ei ole saatavilla tarpeeksi, vaan omaan tekemiseen on lähinnä tunteja, täytyy kehitellä sitten muuta mukavaa...

Neulomis töiden lisäksi kasasin itselleni ompelu töitä... Ja kerralla sitten ihan liudan. Kiitos tästä kuuluu Joensuun Käpyselle. 

Ajattelin tänään pistäytyä Telitien liikkeessä ja etsiä sieltä jonkin kivan trikookankaan tyttöni tunikaa varten... Noh...

Löysin trikookankaan. (Hih)

Löysin myös pehmeän collari kankaan tytyn hupparia varten, nuo pääkallot on vaa nii päheitä!

Nii ja sit tietty viskoositrikoota housuja varten.

Housujen kaavat löytyi jo valmiina, joten...

Onpahan alulla... Eihän siis pienen lapsen housujen ompeluun kauaa mene, mutta se saumurin ääreen istuminen on aina asia erikseen... 

Jos ei huomenna saumurin ääressä kiinnosta istua, voisi vaikka kokeilla tehdä omaa suklaata.

Hei ja kaikki askartelu ihmiset, ois kiva saada ideoita kynäpurkkeja ja pussukoita varten. Mistä tehdä ja millä koristella? Niitä huutaa molemmat lapset. Samoin penaali ois kiva tehdä, löytyisikö joltakin ohjetta/ideaa?

LASTEN HYLLYVÄ HYYTELÖ

Hei ja loistavuutta, nyt alkaa arki tuntumaan pikku hiljaa entiseltään. Salille on päässyt jo muutaman kerran, väsymys  alkaa väistymään ja kokkailutkin maittaa.

Eilen hurjisteltiin pojan kanssa ja tehtiin ensin sämpylöitä. Hieman hulahti liikaa meillä jauhoja taikinaan ja tietäähän sen mimmosia niistä tulee... Mutta hyviä ne oli heti uunista syötynä... Pitänee meijän vielä vähä harjotella...

Höllyvät hyytelöt ohjeen olen napannut jostain ja joskus... Juu-u juurikin niin, mitään muisti kuvaa ei ole, mutta tuolta se reseptikirjasestani löytyi...

Poika pääsi itse tosi toimiin...

Vadelma-mansikkamehu on meidän lasten suosikki. "Omasta mehusta pillimehua" niinkuin poikani sanoo. 

Ohje on helppo ja nopea.

 Ja mikä hienointa, "sekoita koko ajan" oli pojan mieleen, koska tunsi tekevänsä koko ajan jotakin...

Pakkasesta muovimukien pohjalle hieman mansikoita ja mustikoita ja sitten eikun kiehautettu mehu mukeihin.

No sitten eikun odottamaan. 

Meillä jäi eilen höllyvät syömättä, kun saatiin ne jääkaappiin vasta illalla, joten tänään on herkuttelun aika.

Aamusta piti höllyviä kuitenkin kurkata. Otin mukin jääkaapista ja pyysin poikaani katsomaan mitä tapahtuu kun kääntää lasin ylösalaisin. Poika oli sitä mieltä, että näin ei saa tehdä, koska kaikki mehut tulevat lattialle, ilmoitti myös että ei siivoa. Kun sitten oikein vauhdilla käänsin mukin ylösalaisin ja hyllyvät ei liikahtanutkaan;

 " taikuutta!"

Sitähän sen on oltava!

Kun höllyvät hyytelöt sitten kipattiin mukeista kippoihin...

On ne kyllä hupaisan näköisiä tapauksia... Sai poika hyvät naurut, kun kuppia vähän heilutti. 

Myö lisättiin vähän mansikka jugurttia herkun päälle ja vola, hassun hauska höllyvä herkku on valmis. 

Ja lapset tykkää!

LUMIVALKOINEN-Ensimmäinen suunnittelemani villasukka

Noin sitä vaan aika puskee taas eteenpäin ja pakkasista ollaan vähemmän nautittu ja iloittu, kuin koskaan aiemmin. Putkia jäätyy ja autot reistailee... Yllättääkö tämä? No eipä oikeastaan.

Se että olen talvi ihminen, ei lohduta, jos mittarit paukkuu -30:n puolella. Silloin ei lastenkaan kanssa huvita haistella raikasta ulkoilmaa.

Mutta kerran pakkaset paukkuu, niin neulotaan sitten. Päätin joulun alla ottaa haasteen itselleni, jonka oli tarkoitus valmistua tapaninpäivään, mutta näinhän ei sitten käynytkään. 

Pari päivää sitten sain kun sainkin sukat valmiiksi ja ohjeetkin sain tehtyä kuviksi asti, joten jokainen voi halutessaan napata ohjeen itselleen.

Nämä sukat aloitetaan varpaista ylös päin. Tehdään ensin 8 ketjusilmukkaa, joista luodaan kahdelle puikolle 8s. Takasilmukat voi jakaa kahdelle puikolle, kun siellä on 12s, mutta etupuikon silmukat pidetään loppuun asti yhdellä puikolla, näin on helpompi tehdä sukan edessä kulkeva pitsikuvio.

Kun takana ja edessä on 14s, lisätään seuraavalla kerralla vain etupuikolla +1s, jotta pitsikuvio voidaan loittaa. Lisäyksiä jatketaan kunnes edessä on 21s ja takana 20s (koko 38), kuviota koko ajan tehden.

Takana neulotaan vain oikeaa ja kuviota jatketaan, varteen asti.

Kantapää tehdään tiimalasi mallilla, niin että keskelle jätetään 10s.

Kantapään jälkeen etu- ja takapuikkojen väliin luodaan 4s, eikä näitä kavenneta edetessä, vaan otetaan mukaan takakuvioon. Takakuvio aloitetaan heti ensimmäisellä kierroksella.

Varteen tehdään vielä kaksi lisäystä etupuikon molemmin puolin, silloin kun tehdään takakuvion keskimmäisen palmikon toinen ja kolmas käännös. Huh ku oli selvä lause...

Niinkun näkyy, koitin tehdä ohjeen hienosti tietokoneella, mutta tämän ohjeen jälkeen tulin siihen tulokseen, että pääsen helpommalla, kun piirrän.

/ = nurja s

< 2s = nostetaan 2s apupuikolle työn eteen

2s > = nostetaan 2s apupuikolle työn taakse

Itselle ainakin tuo piirretty versio on selkeämpi, vai kuinka on?

Yhdet sukat on jo tekeillä ja toiset suunnitteilla, josko niistä ne piirretyt ohjeet väkertäisi. Ihan mukavaa vaihtelua koittaa itse toteuttaa, opittuja tyylejä ja kuvioita hyödyntämällä.

BATMAN LAPASET ja alkuvuoden tyhjäpää!

Hei, hyvää alkanutta vuotta 2016!

On tää vaan niin hektistä aikaa tää vuoden vaihde. Joulusta kun selviää, tuleekin jo uusi vuosi ja sitten vielä synttärit. Tänäkin vuonna, uusi vuosi toi myös tullessaan työporukan kanssa vietettävät pikkujoulut. Kävimme kuulkaas ihan isolla kirkolla kouluttautumassa ja illasta nauttimassa Tavastian antimia. Ei kuulkaas ollut yhtään hullumpi reissu.

Ja hyvin voi arvata, että kun on kaiken tämän perus hulina arjen lisäksi paljon paljon muutakin hulinaa, saattaa viikko jos toinenkin hujahtaa ohi, eikä edes tajua. Monta pientä ja isoakin asiaa on jäänyt tekemättä viikkojen aikana ja arjen tasapainon takaisin löytäminen on välillä jokseenkin haastavaa, koska niin sanottu puhti on poissa. Vaikka kuinka mukavaa on ollutkin, niin kyllä sitä vaan osaa luoda itselleen stressi tiloja tekemättä jätetyistä asioista, tulevasta ja nähtävästi lähes tulkoon kaikesta. 

Eikä haastetta luo vain arjen tasapainottaminen, vaan myös kuntoilun ja treenamisen kadonnut innostus. Se ehkä kuullostaa pieneltä asialta, että pääsisi vähintään pari kertaa viikossa salille, mutta itselleni, omalle jaksamiselle ja yleiselle vireystasolle se on iso asia. 

Ja ei ole edes ollut ajan puute, ainahan sitä jossain välissä sinne salille tai lenkille pääsisi, kun vaan raahaisi itsensä sinne. Ehkä se on ollut ennemminkin sellainen äänetön lupaus itselle, päästää irti arjesta hetkeksi, onhan sitä nyt niin paljon tehnytkin ja niin paljon sitä ja tätä ja tuota...

Päätin eilen siis ottaa osittain itseäni niskasta kiinni ja ilmottauduin FitFarmin järjestämään nettivalmennukseen. Olen kuullut vain hyvää Fitfarmin valmennus jaksoista ja koska tämä uudelleen aloittamisen tuska näyttää olevan sen verran kova ja ylitsepääsemätön, päätin että kuri ja järjestys on se mitä kaipaan. Ruokapäiväkirjan ja treenien seuraaminen 12-viikon ajan voi olla haastellista asettaa töiden ja perheen lisäksi, varsinkin kun mitään näin tarkkaa seurantaa en ole koskaa pitänyt. Onneksi valitsemani valmennusjakson pitäisi olla hyvin muokattavissa "kiireiseen" arkeen ja onneksi pidän haasteista, enkä ole myöskään luovuttaja tyyppiä, joten toitotan ainakin itselleni selviäväni tästä voittajana! Pää asia on, että yleinen hyvin vointi paranisi ja jaksaminen lisääntyisi.

Ja koska monta pientä asiaa on jäänyt roikkumaan, on nämä lapasetkin jo vähän niinkuin vanha juttu. 

Jouluaattona mieheni paketista ilmestyi batman-lapaset!

Tuon batman-kuvion löysin ihan googlettamalla "batman lapaset". Ruutukaavio, jota voi käyttää tulevaisuudessakin.

Nyt sitten vaan kovaa tsemppausta pääkoppaan, jotta tämä jumi irtois jollain... On nimittäin haastavaa kirjottaa blogia, kun ajatus häviää jokaisen lauseen jälkeen...