TERASSIN SOHVAPÖYTÄ; KAIKESSA YKSINKERTAISUUDESSAAN

Kesäpihan laittaminen sujuu vaihtelevalla menestyksellä, mutta askel askeleelta se alkaa muotoutua ajatuksiensa tasalle.

Alku kesä on kyllä antanut paljon mahdollisuuksia ulkona olemiseen. Aurinko on hellinyt niin, että ensimmäistä kertaa ikinä näen jo nyt rusketus raitaa ihollani ja pisamat ovat vallanneet kasvoni. Mutta ei ole kyllä käynyt kertaakaan mielessäni, että valittaisin. Antaa auringon helliä vain!

Pihalla touhuaa lisäkseni kattoremonttia suorittavat miehet, sekä kaksin kappalein ukkeja häärimässä leikkimökin kimpussa. Puutavaraa ja laudan pätkiä löytyy siis pitkin pihamaata. Niillehän täytyy siis löytää käyttöä ja tässäpä hyvä alku.

Lavoista tehdyn sohvan eteen oikein passelin kokoinen ja korkuinen pöytä syntyi hetkessä vain harkkojen päälle lastatuilla laudoilla. Ja sattuipa laudatkin olemaan valmiiksi oikean pituiset.

Nyt sitten vain odotellaan lisää sitä vapaa aikaa, että pääsisi jatkamaan.

Alan olla sitä mieltä, että kesästä pitäisi nauttia ja elämästä muutenkin. Miksi tehdä jotain, millä ei tunnu olevan mitään merkitystä? Miksi kestää asioita ja ihmisiä, joista ei jaksa välittää? Entä jos asennoituisikin niin, että antaisi hyvää niille, jotka sen käytöksellään ansaitsee ja muut asiat jättäisi vain huomiotta taka-alalle? 

Itsekästäkö? Ehkä! Mutta välillä se on, ehkä ainoa ja paras tapa pitää itsestään huolta!

Nauti hetkistä, jolloin olosi on turvallinen ja voit vain olla oma itsesi! Niin minäkin tein, pakomatkalla Tallinnaan rakkaani kanssa. 

RAKASTA TÄYSILLÄ!

LASIVITRIINI VANHASTA BAARIHYLLYSTÄ

Kaipailin ruokailutilaan lisää säilytystilaa ja aloin suunnittelemaan kaappia/hyllyä, joka saisi olla maksimissaan metrin korkuinen ja koko seinän levyinen. Kaikki mahdolliset kirpputorit niin joensuusta, kuin netistäkin koluttiin ja etsittiin sopivaa ratkaisua. Aloin jossain vaiheessa jo miettimään, että rakennetaan koko höskä itse alusta loppuun.

 Mutta sitten anoppini ilmoitti, että heidän tuttavallaan on vanha baarikaappi lasiovilla ja se on lähdössä kaatopaikalle. 

Baarikaappi oli siis lattiasta kattoon yltävä kokonaisuus jossa keskellä oli baaritiski. Paloiksi laitettuna huomattiin, että onneksi ala- ja ylähylly olivat saman korkuisia ja yhdessä niiden leveys oli lähestulkoon täydellinen. Ei kuitenkaan aivan seinästä seinään, joka hieman tietysti harmitti, mutta valmiit lasiovet taas houkuttelivat minua helppoudellaan.

Otin tietoisen riskin. 

Hyllyt saivat alkuun aivan uuden värin. 

Kun hyllyt vietiin sisään, päätin vielä maalata kauhean tapetin piiloon ja ihan vain valkoiseksi. Entinen tapetti siis huuti hopeaa, keltaista ja jotain olevinaan valkoista, eikä silmäni enää jaksaneet katsella moista. Johan tuota päälle vuoden katselinkin, mutta nyt se on puhdas valkoinen ja miellyttää silmää.

Sitten tulikin hidaste. Suunnittelemani kansi vitriinin päälle muuttui mielessäni useita kertoja, kun yritti miettiä suht halpaa, mutta silti kaunista vaihtoehtoa. Mies sanoi tekevänsä sen itse, joten odotus jatkui...

Koska odotus jatkui, päätin laittaa hyllyt ja lasiovet paikalleen. Päätin myös, että en halua katsella hienoja lasejani muuttolaatikoissa käärittynä paperiin, vaan halusin ne paraatipaikalle, enkä jaksanut odottaa enää yhtään pidempään. Kauhealtahan se vielä silloin näytti.

Tässäpä kuva kauhealla tapetilla höystettynä. 

Ei vielä päätä huimaa kauneus ei. 

Mutta sitten koitti se päivä, kun mieheni ilmoitti kansilevyn olevan valmis. Hiphip hurraa. Pieni asia, mutta alkoi jo näyttää paremmalta. 

Nyt oli siis enää tavaroiden asettelu oikealle paikalle. Vielä siinä viikon aikana ehti löytää uusia ja hienoja löytöjä. 

Facebookin kirpputorilta metsästin vanhan radion, joenkukkatalolta nappasin mukaan kynttilänjalat ja Sarustiikasta viinipullotelineen. Siinäpä on muuten pelottavan ihana liike, eikä sinne kannata mennä "vain katselemaan", koska se on täysi mahdottomuus. Jos et oo vielä käyny, niin suuntaappas Joensuun Taitokortteliin ja rohkeasti vain Sarustiikan ovesta sisään, pankkikortti taskussa.

Vaikkakin tämän vitriinin tekoon kului enemmän aikaa, kuin olisi toivonut ja vaikka tämän takia täytyikin hieman hiuksia halkoa, niin lopputulos on kyllä sen arvoinen.

Nyt kun vielä löytäisi ihmisen, joka laittaisi uudet hienot HB-Homesin lamput ruokapöytäni ylle. Voisipa melkein sitten sanoa, että keittiö on valmis... Tai noh, parempi kun ei sano mitään.

KESÄ TULI

Aikaa edellisestä blogista onkin hurahtanut kuukausi tolkulla. Paljon ois ollu asiaa tässä välissäkin, mutta jostain syystä sitä aikaa ja tahtoa ei ole löytynyt.

Mutta josko se tästä, kun nyt tuo Lite-valmennuskin on ohi. Ihan ei mennyt niin kuin olisi toivonut. Pään vaivaa tuotti jalassa ollut jännetulehdus, vatsatauti ja flunssa, mutta sai siitä jotain irtikkin.

Aamupalan syönnistä on tullut tapa, samoin kuin vitamiinien syönnistä. Nukahtamis vaikeuksia ei ole ollut sitten valmennuksen alotuksen ja ehkä tuo vireystaso on muutenkin noussut. 

Näkyviä muutoksia ei kauheasti ole tullut, ainakaan omasta mielestä. Onneksi mittanauha ontoi +2cm niin hauikseen, reiteen kuin takapuoleenkin ja vatsan/vyötärön seudulta mittanauha näytti -2cm. Sitä vaan miettii, että mitähän olisi mittanauha näyttänyt, jos olisi saanut vedettyä koko valmennuksen aivan täysillä.

Eihän tämä kuntoilu siis tähän lopu, lähes samaan tyyliin on tarkoitus jatkaa salilla käyntiä ja ainakin pitää yllä jo se tavoitettu kunto ja hyvän olon tunne.

Tämän 12viikon aikana on oppinut itsestään taas jotain uutta, sekä palautellut mieliin niitä jo unohdettuja asioita. Kilpailu vietti ja itsensä voittaminen on aina ollut tärkeää, mutta tänä aikana on huomannut sen hyvät puolet. Nyt sitä osaa kanavoida omat voimavarat siihen oikeaan tekemiseen,josta  seuraa itsensä haastaminen ja tästä taas onnistuessa voittamisen ilo! Se on hyvä tunne se, kun tavoittaa itselleen tehdyn hurjan haasteen ja entäpä kun siinä onnistuu vielä odotettua paremmin! 

Tämän 12viikon aikana huomasin, kuinka välillä sitä vain tarvitsee jonkun tai jonkin asian itseään potkimaan perseelle, jotta sitä taas tajuaa, että on hyvä olla minä! 

 KESÄ, on tuo ihana auringon aika, jolloin voi hyvillä  mielin olla ulkona ja ehkä jopa unohtaa sisällä olevat keskeneräiset asiat!

Tänä kesänä on tarkoitus saada taas pihaa parempaan kuntoon. Omakotilaloon muuttomme jälkeen, on tämä vasta toinen kesä, kun pääsee laittamaan pihaa ja taloa ulkoapäin kuntoon. Tarkoitus on "nautiskella" kattoremontista muutaman viikon ajan, rakentaa patiolle katos, tehdä "ulkokeittiö", näpertää kukkapenkit kuntoon jne jne...

Ukit ovatkin aloittaneet jo yhden projektin.

Juuh, leikkimökki! Voi kuinka sitä odottaakaan, että pääsee laittamaan  leikkimökin sisustukset kuntoon ja ei taida ukkien vauhdilla kauaa enää tuota odotusta olla.

Pihalla olen uskaltanut jo hieman viherpeukaloida, kukat alkaa löytämään paikkansa...

Yrtitkin jo uskaltauduin laittamaan penkkiin...

Ja ihka ensimmäisen omenapuuni istutin etupihalle.

Pieniä iloja löytyy myös pihan nurkalta, minne vasta viime kesänä istutin raparperiä...

Ilolla olen myös saanut huomata, kuinka kaunis tämä Joensuu onkaan! Välillä sen unohtaa kaiken kiireen keskellä, mutta onneksi on vielä hetkiä, kun tämä kaupunki muistuttaa kauneudestaan!

Mutta nyt lupaan taas itselleni jatkaa blogin kirjoittelua hieman ahkerammin. 

Ja tämän myötä; 

HYVÄÄ ALKANUTTA KESÄÄ KAIKILLE!