HUOVUTETUT SYDÄNLAPASET

Ulkonahan alkaa olla jo kylmä. Useampi viikko ollaankin jo vedetty talvitakki päällä, mutta tänä aamuna vetäistiin ulos lähtiessä lapasetkin. 

Olen talvi-ihminen, joten lunta minun puolestani voisi jo tulla. Rakastan pimeitä iltoja ja kynttilöitä, mutta vielä ihanempaa on lumen tuoma valo iltakävelyllä. Raikas ilma, lumen natina ja tähdet taivaalla...

Lasten kanssa lumessa ja lumella leikkiminen on hupaisaa puuhaa, saa itsekkin vajota huolettomaksi lapseksi aina silloin tällöin ja nautiskella lumienkeleistä, lyhdyistä ja silloin tällöin myös lumipesuista... Mutta kerran vielä ei ole lunta, nautiskellaan pimeistä illoista. Eilen pelasin omien ja naapurien lasten kanssa tuikkusta. Enpä muista millon viimeksi olisin kyyhöttänyt pimeässä puskassa sydän pamppaillen, odottaen millon näkee taskulampun valon välähdyksiä oksien välistä. 

Ja kiitos näiden pimeiden iltojen, neulominenkin tuntuu taas mukavalta ja rentouttavalta.

Nämä lapaset neuloin novitan huovuttavasta langasta ihan perusmallilla.

Pesukoneessa vaatteiden seassa "pestyt" eli huovutetut lapaset jää pehmeämmäksi, kuin kovissa asteissa huovutetut. Neulonta jäljen edelleen näkee, mutta raot ja aukot ovat kiinni, joten ne ovat lämpimämmät ja tuntuu edelleen mukavalta kädessä.

Sydän "ilmapallo" on tehty jo valmiiksi huovutettuihin lapasiin. 

Nämäkin taidan laittaa odottamaan paketointia... Joutaahan näitä nyt neulomaan, kun neulominenkin kerran taas maittaa.

TALVEA ODOTTAESSA; TYTÖLLE SUKAT JA MYSSY

Jostain se on lähettävä liikkeelle, jotta neulonta alkaisi taas maittamaan kunnolla...

Pieneen jalkaan perus villasukat valmistuu nopeasti ja kun tulee valmista, saa onnistumisen tunteen. Ja kun saa onnistumisen tunteen, tekee mieli neuloa lisää.

Kovin on liikkuvaa sorttia tuo äitin malli. Jokainen kuva liikahduksesta hieman tärähtynyt ja veljen poseeraus opit menivät kuin kuuroille korville.

Idea tuohon hattuun tai myssyyn vai mikäköhön tuo nyt olisi, löytyi googlettamalla "lapsen helppo myssy".

Myssyyn tarvitsi neuloa vain suorakaiteen muitoinen kappale ja yhdistää yksi reuna. Kukat virkkasin ja laitoin vielä napin somisteeksi.

Ihan suloinenhan siitä tuli ja kun alkaa pakkaset oikein kunnolla paukkamaan, niin alle tyrkätään vaan kypärämyssy.

Vaikka mieli onkin valmistautunut jo talven tuloon, piha ei. Paljon ois vielä puuhaa pihamaalla ja vähemmän mielenkiintoa niitä tehdä,,,, tuliskoha joku antaa innostusta ulkopuuhiin?

PÄIVÄ LASTEN KANSSA = TAIKATAIKINAA

Hulinaa, vilskettä, juoksua, kinastelua....

Huoh, on aika istahtaa pöydän ääreen tekemään jotakin "kehittävää".

Taikataikinalla ollaan leikitty useasti aiemminkin. Siitä kun saa itse ja lapset kaikenlaista mukavaa aikaiseksi. Tänäänkin vanhempi lapseni suunnitteli joululahjoja. Tämä on mummille, tämä pasi-ukille ja tämä menee tuonne ja tänne... Ehkäpä minun ei tarvitse miettiä lahjoja tänä jouluna ollenkaan (hih).

Nuorimmainenkin innostui mukana touhuamaan.

Itse ohjeen varmistelen aina välillä netistä ja sieltähän sen helposti löytää. Tarvitaan vaan suolaa, vehnäjauhoja ja vettä. Jostain kumman syystä suhteita en koskaan muista.

Tänään siis todellakin annoin lapsilleni aivan vapaat kädet. Pöytään nostettiin piparimuotteja, kaulimet ja pillejä (niillä saa helposti reijät).

Tuotteliaita lapsosia olivat. Isommalla on jo sydämmet hallussa ja näytti tuonne joku kädetönkin kaveri eksyä.

Pienimmäisellä on silmää taiteelle...

Ja koko satsi pääsi uuniin ja mahtui kun mahtuikin yhdelle pellille.

Maalaus- ja koristelupuuhat jätetään toiseen päivään, sillä on aika käydä moikkaamassa ihanasti pyöristyvää ytävääni. Pyöristymiseen hänellä on hyvä ja ihana syy, tarkennetaan se nyt tässä, ettei tule jälestä päin sanomista. Pientä tulokasta odottaessa toivonkin peukaloni parantuvan vauhdilla, jotta pääsen viimeistelemään sukat, haalarit ja muut ihanuudet valmiiksi ennen h-hetkeä. Nyt tuo katu uskottavaksi tekevä yksi "säälittävä" tikki hidastaa mun tahtia...

SYKSY JA UUSI AIKA

Joskus taannoin minulta kysyttiin, että miksi en kirjoita blogeissani enempää. Samaisen kysymyksen kuulin uudestaan taas viikko sitten....

Aloitin blogin tekemisen monta monta vuotta sitten ja silloin tuntui helpolta ja turvalliselta vain esitellä tekeleitään. Mielessä pyörivät kysymyset "miksi kukaan lukisi minun kuulumisiani" ja "onko minulla mitään fiksua sanottavaa" ei helpottanut itsestään ja elämästään kirjoittamista.

Olkoon se sitten tämä iän tuoma itsevarmuus, sukuvikana peritty lievä hulluus tai mikä tahansa, mutta alkakoon nyt uusi aika.

Monille voi tulla yllätyksenä, ei kylläkään läheisimmilleni, että koen kauheaa esiintymis kammoa sekä inhoan olla huomion keskipisteenä. Se suunnaton tärinä, käsien hikoilu ja sydämmen tykytys tuntuu aina yhtä kauhealta. Oli sitten kyse sing starista tai puheen pitämisestä, jännitys on hikoiluttava kokemus.

Hienosti osaan myös peitellä jännitystäni, sekin on jo vuosien varrella opittu... Ja tämä kaikkihan on sinänsä ristiriidassa työni kanssa, koska työni vaatii tietynlaista esiintymistä päivästä toiseen. Ja nämä niin sanotut "katsojat" ovat täysin tuntemattomia. Mikä voi jännittää siis niin paljon muualla toimiessa? 

Sanattomaksi en koskaan jää ja sosiaalinen olen ollut pienestä pitäen, eikä kotona "riehaantuminen" perheen kanssa ole koskaan ollut ongelma. 

Ehkäpä sitä on vain jossain vaiheessa elämäänsä jättänyt "työ minän" päälle itseään suojellaakseen ja unohtanut, että omistakin asioista voi ja saa puhua, kuuntelipa sitten kukaan tai ei.

Tästä lähtien aion siis kertoa unelmistani, tehdä unelmiani ja toteuttaa niitä täällä, turvallisesti oman kodin suojista. Olkoon tämä ensi askel unelmien toteuttamiselle muualla, ehkä vielä joku päivä uskaltaa pyytää, toivoa ja vaatia asioita unelmiensa takia.

Joistakin voi tuntua hölmöltä vouhotukselta, pelkkä nimi ja ulkoasuhan tässä vaihtui. Mutta minulle tämä on oikeesti aika kova juttu. Onhan tää blogi kuitenkin, vähä niin kun minä.

Näin pimeän ja kylmän tullessa, jokainen meistä näyttäisi ottavan syksyn vastaan eri mielentilassa, mutta jokainen näyttäisi silti miettivän asioita, selvittelevän päätään ja tunteitaan.

Niin minäkin... 

Hyvää syksyn alkua!