Huoh, on aika istahtaa pöydän ääreen tekemään jotakin "kehittävää".
Taikataikinalla ollaan leikitty useasti aiemminkin. Siitä kun saa itse ja lapset kaikenlaista mukavaa aikaiseksi. Tänäänkin vanhempi lapseni suunnitteli joululahjoja. Tämä on mummille, tämä pasi-ukille ja tämä menee tuonne ja tänne... Ehkäpä minun ei tarvitse miettiä lahjoja tänä jouluna ollenkaan (hih).
Nuorimmainenkin innostui mukana touhuamaan.
Itse ohjeen varmistelen aina välillä netistä ja sieltähän sen helposti löytää. Tarvitaan vaan suolaa, vehnäjauhoja ja vettä. Jostain kumman syystä suhteita en koskaan muista.
Tänään siis todellakin annoin lapsilleni aivan vapaat kädet. Pöytään nostettiin piparimuotteja, kaulimet ja pillejä (niillä saa helposti reijät).
Tuotteliaita lapsosia olivat. Isommalla on jo sydämmet hallussa ja näytti tuonne joku kädetönkin kaveri eksyä.
Pienimmäisellä on silmää taiteelle...
Ja koko satsi pääsi uuniin ja mahtui kun mahtuikin yhdelle pellille.
Maalaus- ja koristelupuuhat jätetään toiseen päivään, sillä on aika käydä moikkaamassa ihanasti pyöristyvää ytävääni. Pyöristymiseen hänellä on hyvä ja ihana syy, tarkennetaan se nyt tässä, ettei tule jälestä päin sanomista. Pientä tulokasta odottaessa toivonkin peukaloni parantuvan vauhdilla, jotta pääsen viimeistelemään sukat, haalarit ja muut ihanuudet valmiiksi ennen h-hetkeä. Nyt tuo katu uskottavaksi tekevä yksi "säälittävä" tikki hidastaa mun tahtia...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
mitäs tykkäät?