tiistai 27. kesäkuuta 2017

MEIDÄN KESÄTERASSI

Meidän koti laajenee joka kesä. Ulkona meillä on ihana piha, nuotiopaikka ja tämä suuri ja ihana patio, josta toisen puolen esittelem tänään.

Viime kesänä sohva oli pation toisessa nurkassa ja sen käyttö oli suhteellisen vähäistä, joten päätin siirtää sohvan ruokailuryhmän viereen.

Ja meidän kesäsohvahan on ihanan yksinkertainen lavasohva.


Sohvahan on kokonaan sateen suojassa, mutta ei suojassa lasteni kumppareilta ja tennareilta, joten tänä kesänä panostin myös kankaisiin ja nyt suurin osa kankaista on säänkestäviä materiaaleja ja helposti puhtaana pidettäviä.

 
Nyt sohvalle tulee istahdettua useamman kerran päivässä. Kelistä riippumatta.

Kelistä riippuukin sitten ulkona ruokailu.
Mutta kun keli antaa myöten, on kesäinen ruokailuhuone valmiina isompaakin sakkia varten.


Maalattiin alku kesästä innokkaan apurin kanssa kaikki vanhat terassikalusteet valkoiseksi ja hommasin pöydän toiseen päähän vielä yhden vanhan laudepenkin.

Vanhat kalusteet ennen.


Ja tänään.




Nyt nautitaan kesästä! Satoi tai paistoi! Tosin, saisihan se aurinko vähän enemmän paistaa.


maanantai 19. kesäkuuta 2017

PEURANPÄÄTAULU

Peuranpäät... tauluina, hyllyinä, koristeina...

Nyt niitä näkyy olevan vähän jokaisella ja HEI, nyt on minullakin! Ja miksi ei olisi, onhan ne vaan nyt aivan ihania!

Tätä ei ole tilattu mistään, eikä mallia tähän ole missään, sillä tämän piirsi minun ihana mieheni!

Ja onhan tää nyt vaan aivan järjettömän hieno!


Taidan pyytää miestäni piirtämään vähän lisää tauluja... 

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

NUOTIOPAIKKA -parasta ikinä-

No nyt se on valmis!

En olisi vielä toukokuun alussa uskonut, että saan nautiskella tästä huikeasta nuotiopaikasta jo nyt! 

Hommiin ryhdyttiin, kun lunta oli vielä vähän maassa ja maisemat kovin kolkot.


Sitten pitikin kääntää maata ympäri, laittaa mansikkakangasta, kärrätä hiekkaa, sijoittaa kaivonrengas, hankkia heinäseipätä ja ja ja... 

Kelit ei kyllä toukokuun lopussa antanut yhtään apuja, mutta silti sitä vaan väänsi menemään. Ja miksi ei? Tuleehan se minulle, itselleni! Ja kun jotain haluan, teen töitä sen eteen. 


Seinä paikallaan ja sitten pääsikin tekemään patiota... patiosta iso kiitos kuuluu miehelleni ja isälleni!


Pation rakentelusta jäi paljon ylimääräistä puutavaraa, kuka lie laskenu tarpeen vähän metsään... Mutta onneksi osaan korjata mokani, käyttämällä jämät johonkin muuhun... ihan kuulkaas omin pikku kätösin ja aivan yksin, väkersin apupöydän.

Apupöydässä on myös hylly ritilälle ja muurikalle, sekä alapuolella on hyvä säilyttää puita. Ei se nyt mikään maailman kaunein ole, mutta itse tein!


Sitten penkki takaseinälle, lamput roikkumaan, maalia kaivonrenkaaseen ja hienoin asia ikinä, eli tuo teline! Siihen saa nyt tulen päälle kääntää ritilän tai muurikan ja sainpas tuollaisen hienon koukunkin pannua varten! Iso kiitos Jani!


Ja pitihän sitkä kokeilla heti, kun pystyi...


Ja nuo lamput on vaan niin ihanat! Jos pystyisi, niin ripustaisin niitä ristiin ja rastiin koko pihamaalle... 


Mutta nyt, nyt se on tosiaan valmis!

Ja koska nuotiollahan on mahtavinta istua iltas aikaan ja välillä voi tulla vähän vilu, niin sain hyvän syyn ostaa ison kangas "korin" ja sen täyteen vilttiä ja tyynyä. 

Kori mukaan ja menoksi...






Ja sielläpä sitten aurinkotuolilla loikoilin ja ihailin ja nautiskelin. Nyt on hyvä nuotiopaikka, jopa parempi mitä toivoin!