Tänä keväänä lapsillani on vastassa kaksi suurta asiaa. Pojalta päättyy "huoleton" päiväkoti elo ja tyttöni vaihtaa ryhmää isojen lasten joukkoon.
Tänä päivänä kuulee päiväkodeista enemmän huonoja kokemuksia, kuin hyviä. Onko sitten syynä kiittämättömyys ja opettajien huono arvostus vai kenties vain se, että positiiviset uutiset eivät kulkeudu enää ihmisten korviin.
Siispä päätin kirjoittaa tämän KIITOKSEN kaikille ihanille opettajille ja päiväkotitädeille, jotka pitävät huolen meidän rakkaista!
He huolehtivat lapsiemme hyvinvoinnista, he pukevat ja riisuvat ja jaksavat kaikki kiukut!
He silittävät pienimmäiset uneen ja pitävät sylissä, kun he itkevät koti-ikävää! He ovat hyvänä aikuisen esimerkkinä ja samalla heittäytyvät leikkiin, kuin paras ystävä.
He opettavat lapsillemme asioita, jotka pitäisi olla vanhempien vastuulla. He opettavat potalla käyntiä ja tutitta nukkumista. Opettavat hienoja ruokapöytä tapoja ja kielenkäyttöä.
He opettavat jopa lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan.
Ja mikä hienointa; he antavat voimaa, aikaa ja huomiota, jotta lapsemme saa kasvaa turvassa ja huolettomasti opetella olemaan se "iso tyttö" tai "iso poika", joka jokainen lapsi haluaa olla!
Meidän päiväkoti on mahtava!
Tyttöni ryhmässä olevat ihanat naiset jäävät mieleeni ikuisiksi ajoiksi. Jokainen heistä on antanut tyttärelleni helpon ja ihanan päiväkodin. Tänä keväänä nämä naiset häviää tyttäreni elämästä, mutta minä aion pitää huolen, että hän muistaa nämä huikeat naiset, jotka letittivät hänen tukkaansa, kun äiti oli aamulla liian väsynyt.
Jokainen heistä saa meiltä kirjanmerkin kiitos viestillä.
Tämä ei todellakaan ole paljoa, mutta haluan muistaa heitä jotenkin ja kiittää kaikesta uurastuksesta!
Jos tyttäreni kokee kasvun hetken siirtyessään isompien ryhmään, on pojallani edessä ehkä se ensimmäinen suuri askel. KOULU!
Poikani ryhmän opet ovat olleet huikeita. Vuosi sitten ei poikaani kiinnostanut kirjoittaminen tahi lukeminen ja tänä päivänä poika osaa kirjoittaa sekä hahmottaa monia sanoja ja lauseita.
Opet ovat kestäneet kiukut ja kiusat, opettaneet itsehillintää ja tunteiden säätelyä, he ovat antaneet huomiota ja hellää hoivaa ja antaneet pojalleni kaikkensa, jotta kouluun siirtyminen olisi mahdollisimman vaivatonta. Poikani kokee jännityksen sijasta innostuneisuutta ja ajatus koulusta ei pelota, vaan sinne oltaisiin menossa jo vaikka heti huomenna!
Eskari opet saavat myös kiitokset. Isoimman kiitoksen antaa poika itse, joka haluaa antaa kirjanmerkkien lisäksi jokaiselle opelle maailman isoimman halin.
Tämä kevät on siis täynnä muutoksia. Lapsille se on jännää ja äidille haikeaa. Niin ne kasvaa! Äidin pikku nakerot.
Kiitos kaikille, jotka auttavat minua kasvattamaan lapsistani hienoja aikuisia!
