Olen talvi-ihminen, joten lunta minun puolestani voisi jo tulla. Rakastan pimeitä iltoja ja kynttilöitä, mutta vielä ihanempaa on lumen tuoma valo iltakävelyllä. Raikas ilma, lumen natina ja tähdet taivaalla...
Lasten kanssa lumessa ja lumella leikkiminen on hupaisaa puuhaa, saa itsekkin vajota huolettomaksi lapseksi aina silloin tällöin ja nautiskella lumienkeleistä, lyhdyistä ja silloin tällöin myös lumipesuista... Mutta kerran vielä ei ole lunta, nautiskellaan pimeistä illoista. Eilen pelasin omien ja naapurien lasten kanssa tuikkusta. Enpä muista millon viimeksi olisin kyyhöttänyt pimeässä puskassa sydän pamppaillen, odottaen millon näkee taskulampun valon välähdyksiä oksien välistä.
Ja kiitos näiden pimeiden iltojen, neulominenkin tuntuu taas mukavalta ja rentouttavalta.
Nämä lapaset neuloin novitan huovuttavasta langasta ihan perusmallilla.
Pesukoneessa vaatteiden seassa "pestyt" eli huovutetut lapaset jää pehmeämmäksi, kuin kovissa asteissa huovutetut. Neulonta jäljen edelleen näkee, mutta raot ja aukot ovat kiinni, joten ne ovat lämpimämmät ja tuntuu edelleen mukavalta kädessä.
Sydän "ilmapallo" on tehty jo valmiiksi huovutettuihin lapasiin.
Nämäkin taidan laittaa odottamaan paketointia... Joutaahan näitä nyt neulomaan, kun neulominenkin kerran taas maittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
mitäs tykkäät?