maanantai 14. marraskuuta 2016

JOULUKALENTERI: OLUTTA OLUTTA

Tuossa jokin aika taakse päin, ehkä hieman väsyneenä pitkässä työvuorossa ja sen aiheuttamassa mielikuvituksessa, mietimme ihanan työkaverini Samin kanssa, millainen olisi paras joulukalenteri ikinä.

No senhän täytyi olla OLUTKALENTERI...

Ehkä tämän väsymyksen johdosta, idea sitten hieman rönsyili. Oluethan täytyy olla erikoisoluita ja jokainen täytyisi olla erilainen, omaan makuun sopiva.
Erikoisolutkalentereitahan pystyy tilaamaan netistä, kalliilla, mutta eihän ne ole persoonallisia ja eikä välttämättä omaan suuhun sopivia.

Ideahan osottautui niin hauskaksi ja hyväksi, että päätin kerätä vaimo pisteet kotiin ja tehdä miehelle mitä hienoimman kalenterin ikinä.

Siinä sitten kalenteriin sopivia numeroita askarrellessa, kysäisin Samilta, että askartelisinko hänelle numerot siinä samalla.

Hetken mietittyään, Sami vihdoin vastasi, että ei raaskikkaan toteuttaa itselleen tätä hienoa suunnitelmaa, koska noh... Syy oli hyvä ja pysyköön se toistaiseksi salassa...

Yksi syy oli raha ja ymmärtäähän sen. 24 erikoisolutta ja keskimäärin 3 euroa pullo. Halpahan tämä kalenteri ei todellakaan ole, varsinkin jos on oikeasti oluen ystävä, eikä pelkkä karhun kolmonen tuo iloa päivään.

No mutta... Minuahan tämä jäi suuresti harmittamaan. Syykin kun oli niin epäitsekäs ja herttainen omalla tavallaan, että päätin toteuttaa kalenterin myös Samille.
Ja koska rahaa on aina mietittävä, sain idean aikaisesta joululahjasta. Mahtavat työkaverit olivat heti mukana jutussa ja ostamassa Samille herkku oluita, jotta kalenteri toteutuisi. Ja miksipä ei, onhan se meidän SuperSami!!!

No mutta sitten itse kalenteri...

Jokainen olut laitettiin paperipussiin ja pullonkaulan kohdalta narulla tiukasti kiinni. Ja tietenkin jokaiseen pulloon numero. 


Ja tottakai täytyi miettiä, mikä olut kullekkin päivälle laitetaan.

Alkuun hieman tavallisempia oluita ja pienempiä pulloja. Itsenäisyyspäivälle täytyi tietysti laittaa "juhlava" olunen.
Kalenterin loppu päähän, pullot sitten isonee ja aatolle tottakai se herkkusuun herkku! 

Olin myös nokkela...
Mustasin kaikki korkit mustalla tussilla, jotta yllätys säilyisi loppuun asti. Eihän siinä nyt olisi mitään mieltä, jos korkki paljastaisi oluen tai panimon. 



Mutta mihis nämä kasataan? Siinäpä vasta olikin miettimistä. 24 pulloa olutta ei ihan mihinkä vain mahdukkaan ja tukevahan sen on oltava. 
Ja kerran on alettu "hienostelemaan", ei mikä tahansa loota kelvannutkaan.

Sitten se idea. Leipälaatikko! Tukeva ja tarpeeksi iso. Mutta ai jäätävä miten kauhean näköinen se onkaan...

Juuttikangasta, neula ja lankaa, punaista nauhaa ja kertakäyttö pöytäliina...




Sitten eikun pullot paikalleen.


Aatosta alkaen, nätisti järjestyksessä aseteltuna. Näin numerot tulevat mukavasti esiin aina, kun yksi päivä on "tuhottu".


Kuinkas pitkä aika siihen jouluun olikaan?


Jouluukuuhun on vielä hetki aikaa, mutta kunhan se ensimmäinen aamu koittaa, saa pullo numero yksi nousta koristaan jääkaappiin viilenemään ja odottamaan iltaa. 

24 iltaa, 24 olutta ja suunnaton ilo!


Oluen täyteistä joulun odotusta kaikille!

perjantai 4. marraskuuta 2016

JOULUKALENTERI: JOULUPUU ON RAKENNETTU

Meillä odotellaan jo joulukuun alkua kuumeisesti ja miksikö?
No koska äiti teki lapsilleen joulukuusikalenterin.

Vasta äsken valmistuneesta yöpöydästä jäi mukavasti yli rimoja, joista sahailtiin sitten oikean kokoisia oksia ja varsi.

Puuliimaa...


Kun oksat on aseteltu nätisti paikallee, askarreltiin numerot. 
Valmiita joulukalenteriin sopivia numeroita löytyy netistä pilvin pimein. 
Minä halusin tähdet! 
Joulukuusen vihreälle kartongille liimattuna, sai numeroihin nätit pienet kehykset. 


Sitten numerot liimattiin puisiin pyykkipoikiin.


Vielä ennen paikalleen liimaamista, sommittelin numerot rungolle "omille paikoilleen" ja maalasin kuusen rungon valkoiseksi. 
Poika kysyi, että miksi valkoiseksi? No koska se on lumenpeitossa, vastasin. Oikeasti siksi, että halusin. (Hih)




Nunerot päätin asetella niin, että 24 on ylimmäisenä. Edetään siis alhaalta ylöspäin, mutta ei kuitenkaan täysin järjestyksessä. 
Hypitään siis oksalta toiselle. 
Etsimisen iloa.
Hyviä "teko"syitä monia...

Ja eihän joulukuusi ole mitään ilman tähteä. Sinoperista löytyi valmis tyroksi tähti, joka spreiattiin kultaiseksi. 
Tämän päätöksen annoin pojan tehdä itse. Olemmehan molemmat sitä mieltä, että joulukuusen tähti on oltava kultainen. 

 
Nythän se alkaa olemaan lähes valmis...


Mutta hei, missäs karkit on??

Kauppaan ja kasoittain herkkuja!


Sitten vain herkkuja pussittamaan.
Joulukuun alkupäiville laittelin vain yhden karkin per lapsi. Kuun puolessa välissä alkaa löytymään kaksi karkkia per nenä ja loppu ajasta jopa kolme. Aatolle laitettiinkin sitten oikein mehevä herkkupussi. 




Pitkä on odottavan aika...

Mutta ei vain lapsille, myös miehelleni... siitä lisää sitten toisella kertaa. (Heh)

maanantai 31. lokakuuta 2016

TYTÖN HUONEESEEN; TEE SE ITSE YÖPÖYTÄ

Internetti se on ihmeellinen paikka... sieltä sohvapöytä ideoita itselleni etsiessä, törmäsin tähän ihanaan laatikosta tehtyyn yöpöytään. 


Tuollaista valmista laatikkoa en löytänyt mistään, tai enpä sitä kauheasti etsinytkää. Osaanhan tehdä itse sellaisen.




Kun laatikko oli valmis, piti valita värit ja etsiä jalat. 


Ulkoa päätin maalata valkoiseksi ja sisältä violetiksi. Sitten etsimään sopivaa sabluunaa perhoselle. Ei vapaalla kädellä luonnistu!



Kun kuvat oli siirretty laatikon reunoihin, alkoi maalaus. 



Sitten enää jalat kiinni, tytön huoneeseen ja lemppari kirjat sängyn viereen.




Sinne se sopii, kaikkien muiden perhosten joukkoon. 

Suloinen ja helppo tehdä! 

perjantai 28. lokakuuta 2016

TEE SE ITSE HEIJASTIMET

Illat pimenee ja heijastimet on otettu esiin... tai ainakin osa.
Nyt vaihdetaan heijastimet omin kätösin tehtyihin.

Idean sain työkaverilta, joka oli tehnyt koirantassu heijastimen itselleen. Se oli niin valloittavan suloinen, että päätin alkaa tekemään niitä myös itse. Kiitos ihana Janita!


Ensin tulostelin mieluisia kuvia netistä ja tein niistä "muotit". Siirsin kuvan heikastinkankaan toiselle puolelle ja leikkasin irti. Ostin myös itselleni "kirurginveitsen" hommaa helpottamaan.


Sitten kävin Eurokankaasta kasan erivärisiä huopakankaita...


Ja siirsin kuvat niihin...


Ja koska paksuja hupakankaita ei ollut tarjolla sopivissa väreissä, laitoin heijastimiin tuplavärit. 

Tässäpä kasa valmiita heijastimia. Muutamaan heijastimeen on vielä tarvikkeet ja ideatkin on jo keksitty. 
Nyt siis vain odotan sitä pientä rauhan hetkeä keittiönpöydän ääreen.



Meillä on myös joulun valmistelut aloitettu... on muutama kalenteri ja sukkapuikotkin heiluu vimmatusti aina kun mahdollista... 

Ei enää pitkä aikaa jouluun! Ihanaa!

keskiviikko 7. syyskuuta 2016

MUISTITAULU PANNUNALUSISTA

Hei vaan... Pitkästä aikaa...

Ei ole mitään yhtä selvää syytä, miksi blogini on jäänyt tekemättä. Aiheita olisi ollut vaikka kuinka, mutta se siitä... 

Googlettamalla "tee se itse", löytää kaikenlaista mukavaa ja sieltäpä se tämäkin idea löytyi.

Ikeasta löytää halvalla pyöreitä, eri kokoisia pannunalusia. Ne vain tarvitsivat hieman väriä. Meidän väri on musta.

Spray purkille...

Maalauksen jälkeen ne asetellaan seinälle haluamallasi tavalla.


Kaksipuoleinen teippi on mahtava!


Sitten vain muistot, kuvat, muistettavat asiat jne esille...



Kokeile vapaasti eri värejä, villiinny tai käytä pannunaluset ilman maalausta...

Minä parantelen itseni flunssasta... Ja ideoin... 

maanantai 30. toukokuuta 2016

TERASSIN SOHVAPÖYTÄ; KAIKESSA YKSINKERTAISUUDESSAAN

Kesäpihan laittaminen sujuu vaihtelevalla menestyksellä, mutta askel askeleelta se alkaa muotoutua ajatuksiensa tasalle.

Alku kesä on kyllä antanut paljon mahdollisuuksia ulkona olemiseen. Aurinko on hellinyt niin, että ensimmäistä kertaa ikinä näen jo nyt rusketus raitaa ihollani ja pisamat ovat vallanneet kasvoni. Mutta ei ole kyllä käynyt kertaakaan mielessäni, että valittaisin. Antaa auringon helliä vain!

Pihalla touhuaa lisäkseni kattoremonttia suorittavat miehet, sekä kaksin kappalein ukkeja häärimässä leikkimökin kimpussa. Puutavaraa ja laudan pätkiä löytyy siis pitkin pihamaata. Niillehän täytyy siis löytää käyttöä ja tässäpä hyvä alku.



Lavoista tehdyn sohvan eteen oikein passelin kokoinen ja korkuinen pöytä syntyi hetkessä vain harkkojen päälle lastatuilla laudoilla. Ja sattuipa laudatkin olemaan valmiiksi oikean pituiset.


Nyt sitten vain odotellaan lisää sitä vapaa aikaa, että pääsisi jatkamaan.
Alan olla sitä mieltä, että kesästä pitäisi nauttia ja elämästä muutenkin. Miksi tehdä jotain, millä ei tunnu olevan mitään merkitystä? Miksi kestää asioita ja ihmisiä, joista ei jaksa välittää? Entä jos asennoituisikin niin, että antaisi hyvää niille, jotka sen käytöksellään ansaitsee ja muut asiat jättäisi vain huomiotta taka-alalle? 

Itsekästäkö? Ehkä! Mutta välillä se on, ehkä ainoa ja paras tapa pitää itsestään huolta!

Nauti hetkistä, jolloin olosi on turvallinen ja voit vain olla oma itsesi! Niin minäkin tein, pakomatkalla Tallinnaan rakkaani kanssa. 






RAKASTA TÄYSILLÄ!