MUISTITAULU PANNUNALUSISTA

Hei vaan... Pitkästä aikaa...

Ei ole mitään yhtä selvää syytä, miksi blogini on jäänyt tekemättä. Aiheita olisi ollut vaikka kuinka, mutta se siitä... 

Googlettamalla "tee se itse", löytää kaikenlaista mukavaa ja sieltäpä se tämäkin idea löytyi.

Ikeasta löytää halvalla pyöreitä, eri kokoisia pannunalusia. Ne vain tarvitsivat hieman väriä. Meidän väri on musta.

Spray purkille...

Maalauksen jälkeen ne asetellaan seinälle haluamallasi tavalla.

Kaksipuoleinen teippi on mahtava!

Sitten vain muistot, kuvat, muistettavat asiat jne esille...

Kokeile vapaasti eri värejä, villiinny tai käytä pannunaluset ilman maalausta...

Minä parantelen itseni flunssasta... Ja ideoin... 

TERASSIN SOHVAPÖYTÄ; KAIKESSA YKSINKERTAISUUDESSAAN

Kesäpihan laittaminen sujuu vaihtelevalla menestyksellä, mutta askel askeleelta se alkaa muotoutua ajatuksiensa tasalle.

Alku kesä on kyllä antanut paljon mahdollisuuksia ulkona olemiseen. Aurinko on hellinyt niin, että ensimmäistä kertaa ikinä näen jo nyt rusketus raitaa ihollani ja pisamat ovat vallanneet kasvoni. Mutta ei ole kyllä käynyt kertaakaan mielessäni, että valittaisin. Antaa auringon helliä vain!

Pihalla touhuaa lisäkseni kattoremonttia suorittavat miehet, sekä kaksin kappalein ukkeja häärimässä leikkimökin kimpussa. Puutavaraa ja laudan pätkiä löytyy siis pitkin pihamaata. Niillehän täytyy siis löytää käyttöä ja tässäpä hyvä alku.

Lavoista tehdyn sohvan eteen oikein passelin kokoinen ja korkuinen pöytä syntyi hetkessä vain harkkojen päälle lastatuilla laudoilla. Ja sattuipa laudatkin olemaan valmiiksi oikean pituiset.

Nyt sitten vain odotellaan lisää sitä vapaa aikaa, että pääsisi jatkamaan.

Alan olla sitä mieltä, että kesästä pitäisi nauttia ja elämästä muutenkin. Miksi tehdä jotain, millä ei tunnu olevan mitään merkitystä? Miksi kestää asioita ja ihmisiä, joista ei jaksa välittää? Entä jos asennoituisikin niin, että antaisi hyvää niille, jotka sen käytöksellään ansaitsee ja muut asiat jättäisi vain huomiotta taka-alalle? 

Itsekästäkö? Ehkä! Mutta välillä se on, ehkä ainoa ja paras tapa pitää itsestään huolta!

Nauti hetkistä, jolloin olosi on turvallinen ja voit vain olla oma itsesi! Niin minäkin tein, pakomatkalla Tallinnaan rakkaani kanssa. 

RAKASTA TÄYSILLÄ!

LASIVITRIINI VANHASTA BAARIHYLLYSTÄ

Kaipailin ruokailutilaan lisää säilytystilaa ja aloin suunnittelemaan kaappia/hyllyä, joka saisi olla maksimissaan metrin korkuinen ja koko seinän levyinen. Kaikki mahdolliset kirpputorit niin joensuusta, kuin netistäkin koluttiin ja etsittiin sopivaa ratkaisua. Aloin jossain vaiheessa jo miettimään, että rakennetaan koko höskä itse alusta loppuun.

 Mutta sitten anoppini ilmoitti, että heidän tuttavallaan on vanha baarikaappi lasiovilla ja se on lähdössä kaatopaikalle. 

Baarikaappi oli siis lattiasta kattoon yltävä kokonaisuus jossa keskellä oli baaritiski. Paloiksi laitettuna huomattiin, että onneksi ala- ja ylähylly olivat saman korkuisia ja yhdessä niiden leveys oli lähestulkoon täydellinen. Ei kuitenkaan aivan seinästä seinään, joka hieman tietysti harmitti, mutta valmiit lasiovet taas houkuttelivat minua helppoudellaan.

Otin tietoisen riskin. 

Hyllyt saivat alkuun aivan uuden värin. 

Kun hyllyt vietiin sisään, päätin vielä maalata kauhean tapetin piiloon ja ihan vain valkoiseksi. Entinen tapetti siis huuti hopeaa, keltaista ja jotain olevinaan valkoista, eikä silmäni enää jaksaneet katsella moista. Johan tuota päälle vuoden katselinkin, mutta nyt se on puhdas valkoinen ja miellyttää silmää.

Sitten tulikin hidaste. Suunnittelemani kansi vitriinin päälle muuttui mielessäni useita kertoja, kun yritti miettiä suht halpaa, mutta silti kaunista vaihtoehtoa. Mies sanoi tekevänsä sen itse, joten odotus jatkui...

Koska odotus jatkui, päätin laittaa hyllyt ja lasiovet paikalleen. Päätin myös, että en halua katsella hienoja lasejani muuttolaatikoissa käärittynä paperiin, vaan halusin ne paraatipaikalle, enkä jaksanut odottaa enää yhtään pidempään. Kauhealtahan se vielä silloin näytti.

Tässäpä kuva kauhealla tapetilla höystettynä. 

Ei vielä päätä huimaa kauneus ei. 

Mutta sitten koitti se päivä, kun mieheni ilmoitti kansilevyn olevan valmis. Hiphip hurraa. Pieni asia, mutta alkoi jo näyttää paremmalta. 

Nyt oli siis enää tavaroiden asettelu oikealle paikalle. Vielä siinä viikon aikana ehti löytää uusia ja hienoja löytöjä. 

Facebookin kirpputorilta metsästin vanhan radion, joenkukkatalolta nappasin mukaan kynttilänjalat ja Sarustiikasta viinipullotelineen. Siinäpä on muuten pelottavan ihana liike, eikä sinne kannata mennä "vain katselemaan", koska se on täysi mahdottomuus. Jos et oo vielä käyny, niin suuntaappas Joensuun Taitokortteliin ja rohkeasti vain Sarustiikan ovesta sisään, pankkikortti taskussa.

Vaikkakin tämän vitriinin tekoon kului enemmän aikaa, kuin olisi toivonut ja vaikka tämän takia täytyikin hieman hiuksia halkoa, niin lopputulos on kyllä sen arvoinen.

Nyt kun vielä löytäisi ihmisen, joka laittaisi uudet hienot HB-Homesin lamput ruokapöytäni ylle. Voisipa melkein sitten sanoa, että keittiö on valmis... Tai noh, parempi kun ei sano mitään.

KESÄ TULI

Aikaa edellisestä blogista onkin hurahtanut kuukausi tolkulla. Paljon ois ollu asiaa tässä välissäkin, mutta jostain syystä sitä aikaa ja tahtoa ei ole löytynyt.

Mutta josko se tästä, kun nyt tuo Lite-valmennuskin on ohi. Ihan ei mennyt niin kuin olisi toivonut. Pään vaivaa tuotti jalassa ollut jännetulehdus, vatsatauti ja flunssa, mutta sai siitä jotain irtikkin.

Aamupalan syönnistä on tullut tapa, samoin kuin vitamiinien syönnistä. Nukahtamis vaikeuksia ei ole ollut sitten valmennuksen alotuksen ja ehkä tuo vireystaso on muutenkin noussut. 

Näkyviä muutoksia ei kauheasti ole tullut, ainakaan omasta mielestä. Onneksi mittanauha ontoi +2cm niin hauikseen, reiteen kuin takapuoleenkin ja vatsan/vyötärön seudulta mittanauha näytti -2cm. Sitä vaan miettii, että mitähän olisi mittanauha näyttänyt, jos olisi saanut vedettyä koko valmennuksen aivan täysillä.

Eihän tämä kuntoilu siis tähän lopu, lähes samaan tyyliin on tarkoitus jatkaa salilla käyntiä ja ainakin pitää yllä jo se tavoitettu kunto ja hyvän olon tunne.

Tämän 12viikon aikana on oppinut itsestään taas jotain uutta, sekä palautellut mieliin niitä jo unohdettuja asioita. Kilpailu vietti ja itsensä voittaminen on aina ollut tärkeää, mutta tänä aikana on huomannut sen hyvät puolet. Nyt sitä osaa kanavoida omat voimavarat siihen oikeaan tekemiseen,josta  seuraa itsensä haastaminen ja tästä taas onnistuessa voittamisen ilo! Se on hyvä tunne se, kun tavoittaa itselleen tehdyn hurjan haasteen ja entäpä kun siinä onnistuu vielä odotettua paremmin! 

Tämän 12viikon aikana huomasin, kuinka välillä sitä vain tarvitsee jonkun tai jonkin asian itseään potkimaan perseelle, jotta sitä taas tajuaa, että on hyvä olla minä! 

 KESÄ, on tuo ihana auringon aika, jolloin voi hyvillä  mielin olla ulkona ja ehkä jopa unohtaa sisällä olevat keskeneräiset asiat!

Tänä kesänä on tarkoitus saada taas pihaa parempaan kuntoon. Omakotilaloon muuttomme jälkeen, on tämä vasta toinen kesä, kun pääsee laittamaan pihaa ja taloa ulkoapäin kuntoon. Tarkoitus on "nautiskella" kattoremontista muutaman viikon ajan, rakentaa patiolle katos, tehdä "ulkokeittiö", näpertää kukkapenkit kuntoon jne jne...

Ukit ovatkin aloittaneet jo yhden projektin.

Juuh, leikkimökki! Voi kuinka sitä odottaakaan, että pääsee laittamaan  leikkimökin sisustukset kuntoon ja ei taida ukkien vauhdilla kauaa enää tuota odotusta olla.

Pihalla olen uskaltanut jo hieman viherpeukaloida, kukat alkaa löytämään paikkansa...

Yrtitkin jo uskaltauduin laittamaan penkkiin...

Ja ihka ensimmäisen omenapuuni istutin etupihalle.

Pieniä iloja löytyy myös pihan nurkalta, minne vasta viime kesänä istutin raparperiä...

Ilolla olen myös saanut huomata, kuinka kaunis tämä Joensuu onkaan! Välillä sen unohtaa kaiken kiireen keskellä, mutta onneksi on vielä hetkiä, kun tämä kaupunki muistuttaa kauneudestaan!

Mutta nyt lupaan taas itselleni jatkaa blogin kirjoittelua hieman ahkerammin. 

Ja tämän myötä; 

HYVÄÄ ALKANUTTA KESÄÄ KAIKILLE!

PIENEN TYTÖN HUONE ja kaikki neliöt käytössä.

Pienen terroristi prinsessani huone on muuttanut asuaan vuoden sisällä jo useamman kerran. 

Välillä on ollut ihan ok, välillä liian ahdasta, välillä ei vaan miellytä ja niin edelleen...

Kaappia on siirrelty seinältä toiselle, niin kuin myös sänkyä. Vino kattomme ei ole helpottanut asiaa ei sitten yhtään.

No miehenihän meni ja esitteli minulle ikeahackers-sivun, (mistä syystä) kiitos tämän, kodin sisustukseen tulee uudistuksia pienistä jutuista isompaan...

Ikeahackers-sivulla oli joku noheva käyttänyt ikean vaatekaappia ja kallax hyllyjä hyväkseen, luoden yhtenäisen säilytystilan juurikin tuollaiseen viistokattoiseen huoneeseen.

No meillä oli jo ikean vaatekaappi, mutta ikkunan takia, ei kallax hyllykkö mahtunut enää viereen. Siispä kätevänä tyttönä otin ja tein itse kallax hyllykön tapaisen hyllyn juurikin oikeisiin mittoihin.

Ja jottei päästäisi itseään liian helpolla, väsäsin toiselle puolelle penkin samaan tyyliin ja näin saatiin lisää säilytystilaa.

Ja niinkuin huomata saattaa, aina jää jotain pientä sipisteltävää valmiiseenkin. Alareunan "otsalauta" täytyy vielä ostaa ja asentaa paikoilleen.

Pikkutytön iloksi perhosia ja koristepalloja, sekä tietenkin nukkekoti, joka odottaa edelleen sisustamistaan.

Jo kauan sitten, jossakin telkkarin sisustus ohjelmassa laitettiin lapsen kirjat esille, vähän niinkuin taulujen sijaan ja miksipä ei, koska tyttö on saanut kauheasti kivoja kirjoja, joihin kiinnostus löytynee vasta isompana ja siihen asti ne nyt koristaa isointa seinää.

Meillä onnekkailla ei vielä tapella sängyssä pysymisen kanssa, sillä pinnasänky on meidän kaks veelle kelvannut vielä tähän päivään saakka. Uusi sänky odottaa jo kyllä varastossa, mutta se kaipaisi maalia pintaan, joten sormet ristissä toivon pinnasängyn kelpaavan vielä kesään asti.

Pehmoleluja on varmaan satoja, joten osan uskaltauduin laittamaan hieman ulottumattomiin ja niinkuin koko huoneessa, perhoset valtaavat viistokattomme. 

Tämä toivottavasti kelvannee tytölle vielä moneksi vuodeksi. Äidistä puhumattakaan. Päässäänhän sitä on jo suunnitellut valmiiksi kirjoituspöydänkin paikan.

Sitten pitäisi siirtyä seinän toiselle puolelle, pojan huoneeseen, joka kaipaa ehostusta ja yhtälailla neliöiden paremmin käyttöä... Kunhan vaan aikaa saisi lisää...

ENÄÄ EI OO TYLSÄÄ, JOS JOSKUS ON OLLUTKAAN

On tää talvi vaan ihmeellinen, jos ei pakkanen jäädytä putkia, niin sitten sataa lunta kolkytä senttiä päivässä...

No mutta onneksi, kun mulle tulee "tylsää" ja "tekemisen puute", keksin kyllä äkkiä lisää uusia juttuja tehtäväksi.

Keskenhän on vielä meidän makuuhuone, rappusten maalaus, pojan huoneen pöytä/penkki rakennelma, vessan seinä, eteisen liukuovet ja tätä listaahan voisi jatkaa vaikka loputtomiin...

Mutta kun nuo on niitä "isoja" juttuja, joiden tekoon pitää varata päivä jos toinenkin. Ja kun noita kokonaisia päiviä ei ole saatavilla tarpeeksi, vaan omaan tekemiseen on lähinnä tunteja, täytyy kehitellä sitten muuta mukavaa...

Neulomis töiden lisäksi kasasin itselleni ompelu töitä... Ja kerralla sitten ihan liudan. Kiitos tästä kuuluu Joensuun Käpyselle. 

Ajattelin tänään pistäytyä Telitien liikkeessä ja etsiä sieltä jonkin kivan trikookankaan tyttöni tunikaa varten... Noh...

Löysin trikookankaan. (Hih)

Löysin myös pehmeän collari kankaan tytyn hupparia varten, nuo pääkallot on vaa nii päheitä!

Nii ja sit tietty viskoositrikoota housuja varten.

Housujen kaavat löytyi jo valmiina, joten...

Onpahan alulla... Eihän siis pienen lapsen housujen ompeluun kauaa mene, mutta se saumurin ääreen istuminen on aina asia erikseen... 

Jos ei huomenna saumurin ääressä kiinnosta istua, voisi vaikka kokeilla tehdä omaa suklaata.

Hei ja kaikki askartelu ihmiset, ois kiva saada ideoita kynäpurkkeja ja pussukoita varten. Mistä tehdä ja millä koristella? Niitä huutaa molemmat lapset. Samoin penaali ois kiva tehdä, löytyisikö joltakin ohjetta/ideaa?

LASTEN HYLLYVÄ HYYTELÖ

Hei ja loistavuutta, nyt alkaa arki tuntumaan pikku hiljaa entiseltään. Salille on päässyt jo muutaman kerran, väsymys  alkaa väistymään ja kokkailutkin maittaa.

Eilen hurjisteltiin pojan kanssa ja tehtiin ensin sämpylöitä. Hieman hulahti liikaa meillä jauhoja taikinaan ja tietäähän sen mimmosia niistä tulee... Mutta hyviä ne oli heti uunista syötynä... Pitänee meijän vielä vähä harjotella...

Höllyvät hyytelöt ohjeen olen napannut jostain ja joskus... Juu-u juurikin niin, mitään muisti kuvaa ei ole, mutta tuolta se reseptikirjasestani löytyi...

Poika pääsi itse tosi toimiin...

Vadelma-mansikkamehu on meidän lasten suosikki. "Omasta mehusta pillimehua" niinkuin poikani sanoo. 

Ohje on helppo ja nopea.

 Ja mikä hienointa, "sekoita koko ajan" oli pojan mieleen, koska tunsi tekevänsä koko ajan jotakin...

Pakkasesta muovimukien pohjalle hieman mansikoita ja mustikoita ja sitten eikun kiehautettu mehu mukeihin.

No sitten eikun odottamaan. 

Meillä jäi eilen höllyvät syömättä, kun saatiin ne jääkaappiin vasta illalla, joten tänään on herkuttelun aika.

Aamusta piti höllyviä kuitenkin kurkata. Otin mukin jääkaapista ja pyysin poikaani katsomaan mitä tapahtuu kun kääntää lasin ylösalaisin. Poika oli sitä mieltä, että näin ei saa tehdä, koska kaikki mehut tulevat lattialle, ilmoitti myös että ei siivoa. Kun sitten oikein vauhdilla käänsin mukin ylösalaisin ja hyllyvät ei liikahtanutkaan;

 " taikuutta!"

Sitähän sen on oltava!

Kun höllyvät hyytelöt sitten kipattiin mukeista kippoihin...

On ne kyllä hupaisan näköisiä tapauksia... Sai poika hyvät naurut, kun kuppia vähän heilutti. 

Myö lisättiin vähän mansikka jugurttia herkun päälle ja vola, hassun hauska höllyvä herkku on valmis. 

Ja lapset tykkää!