"Monta yötä jouluun on?" On kysymys joka tulee kuulumaan joka ikinen aamu, ja sitten lasketaan... Pienempi ei varmasti tiedä mitä odottaa, mutta odottaa herkeämättä jotakin, jotakin mistä isoveli intoilee. Isompi laskee öitä, ei päiviä. Ja onhan se totta, päivä alkaa aina, kun herätään ja päättyy, kun mennään nukkumaan. Ja niitä öitä lasketaan nyt jokainen aamu aattoon asti!
Laskemisen helpottamiseksi, tein lapsille yhteisen joulukalenterin.
"Milloinka kalenterilla saa käydä?"
Pääsimme pojan kanssa yhteistuumin, molempia tyydyttävään sopimukseen.
- Kun aamupala on reippaasti syöty.
"Kumpi saa ottaa ensin?"
- isoveli aloittaa, mutta siitä eteenpäin sisko saa ottaa ensin joka toinen päivä.
"Höh, selvä."
Jotta öiden laskeminen ei alkaisi jokainen aamu numerosta yksi. On numerot kiinnitetty kaksipuoleisella teipillä.
Kun aatto on laskemalla saavutettu, poistetaan numero kalenterista ja aloitetaan seuraavan aamun odotus.
Mutta mikä voisikaan olla lapselle tärkeämpää, kuin joka aamuinen laskenta ja kalenterista löytyvä herkku?
Kirje joulupukille!
Kirjettä korvatunturille tehtiin useampi viikko. Odotettiin postin tuovan lelukuvastoja, mietittiin mitä on halunnut jo pidemmän aikaa ja lopuksi keksimällä keksittiin...
Ja mikä ihaninta. Kirje tuli osoittaa tontuille, koska nehän ne työt tekee.
Ja sinne lähti... Saas nähdä mihin ihmeisiin pukki tänä jouluna pystyykään.
Ja ettei tämä joka aamuinen laskeminen menisi omalta kohalta aivan hukkaan. Haastan itseni tekemään joka päivä jotakin joulua varten.
Huomisesta lähtien siis, JOULUKALENTERI alkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
mitäs tykkäät?