keskiviikko 1. marraskuuta 2017

JOULUTÄHTI

Joulu on täällä taas!

Minä olen joulu ihminen, joidenkin mielestä liikaa, mutta kuinka voi olla liikaa?

Joulu on ihanaa aikaa! Rauhoittumista, lahjoja, hyvää ruokaa, huolenpitoa, rakkauden osoittamista, ystäviä, sukua, joulupukki.... Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka...

On marraskuun ensimmäinen päivä ja vaikka kuinka yritin, en pysty enää hillitsemään itseäni! 

Joten... Tänään ripustan ensimmäiset valot ikkunaan.


Tein risuista ison tähden ja kieritin ympärille valot.


Kyllähän se tuohonkin kävisi, mutta olohuoneen ikkuna huutaa oikein valoa, joten siirrän tähtösen sinne tuikkimaan.
 
Ja olipas muuten helppo ja nopea tehdä.


Seuraavaksi aion askarrella joulukortteja ja syödä piparia... taidanpa ostaa myös kaupasta ensimmäisen satsin glögiä...

Joulu ❤️

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

MIEHENI LUOMUKSET LAHJARASIOIHIN

Löysin vanhoja kuvia katsellessani nämä viime jouluiset lahjarasiat. 

Ihania pieniä rasioita on niin helppo koristella ja vieläpä halvalla.



Nämä pienet rasiat päällystin vanhojen sanomalehtien sivuilla ja se onnistuu helposti decoupagen avulla.



Pieniin rasioihin laitettiin mieheni tekemiä kaulakoruja sukulaisille ja ystäville.  

Nämä ovat suurimmat suosikkini.


Sekä tuo kädessäni oleva sydän.


Rasioiden sisään laitettiin vähän täytettä, jotta lahjat ei kolise ja pauka.



Ja sitten vielä vähän koristeita päälle...





Tälläinen pieni näpertely on vain niin mukavaa puuhaa, onneksi jouluun ei ole enää pitkä aika ❤️

maanantai 4. syyskuuta 2017

PUHELINPARKKI

Puhelinparkki...

Mikä se on... No se on paikka, johon puhelimet joutuvat aina silloin tällöin.

Ruokailujen ajaksi, jotta perhe keskittyy toisiinsa, eikä puhelimiin. Tai ainakin edes vähän paremmin.



Sinne puhelimet joutaa myös yhteisten pelihetkien aikana, sekä ulos lähtiessä.

Sinne joutuu myös pojan puhelin, jos puhelimen käyttö häiritsee läksyjen tekoa tai ohjelmat saavat mielen rauhattomaksi.



Ja koska tälläisen idean menin sitten kehittelemään, täytyi siihen ympärille kehitellä tottakai myös jotain muuta. 

Naiset ja niiden projektit... Naurattaa välillä itseäänkin nämä kehittelyt, mutta enpäs keksi muutakaan hauskempaa.

 Puhelinparkki sijoitettiin eteiseen, pienelle seinälle, johon laitettiin myös pieni hylly ja koukku minun kassilleni. Nyt kassillakin oma paikka, eikä se loju millon missäkin.


Hyllylle pääsivät tuikkupurkki, rakas pieni norsu ja tottakai seinälle pääsi myös Alicantesta hommattu piirros minusta ja miehestäni.


Seuraava projekti alkaakin jo heti huomenna... olohuoneeseen valoa!

sunnuntai 6. elokuuta 2017

KAKKU 18-VUOTIAALLE

Monta monta vuotta sitten, siskoni sai pikku prinsessan. Aivan valloittavan pieni ja suloinen tyttönen, on nyt kasvanut aikuiseksi ja tätin pikku tyttöä ei enää ole. 

Tämä tätin pikku tyttö on nyt kaunis ja fiksu nainen ja halusin tehdä hänelle kakun, tämän suuren juhlan kunniaksi.

Tämä kakku saanee suupielet ylöspäin.


Kakku on koottu peltitarjottimelle ja kerroksien välissä on pahvilautasista leikatut tuet.


Kakun päällä koristeena toimii skumppalasi ja avaimenperä.

Tekokukat ja silkkinauhat koristaa kakkua reunoilla ja löytyypä sieltä myös kaulakoru ja pieniä yllätys pulloja.


Ja kakuissahan on aina täyte, eikä tämä kakku ole poikkeus.
Mutta tämän kakun täyte ei ole syötävää, vaan tämä täyte takaa tätin tytölle paljon live musaa!

Hyvää synttäriä Inna!

Rakastan sua aivan VALTAVASTI!



torstai 3. elokuuta 2017

Pienelle tulijalle ❤️

Pienet ihmiset, uudet maailman valloittajat, viattomat suloisuudet, ovat ihanimpia asioita mitä maailmassa voi olla. 

Itse tunnen tehneeni jo osani tässä asiassa, mutta aina kun joku kertoo iloisen uutisen, puhkean onnesta.

Uusimmat uutiset tulivat jo jokin aika sitten ja ajattelin tehdä pienen ja suloisen paketin ihka uusille vanhemmille.

Poikaani odottaessa muistan, kuinka ihmeellistä oli kierrellä vaatekauppoja ja etsiä pienen pieniä vaatteita. Herranen aika, niin pienen pieniä! Se oli ehkä eka kerta itselleni, kun tajusin, kuinka pieni tämä ihmislapsi oikeasti tulee olemaan. Jalka kämmentäni piemenpi, pää vain vähän nyrkkiäni isompi ja sormet niin pienet ja nyrkkiin puristetut, että lapasissa ei ole edes paikkaa peukalolle.
Niin pienen pieni. 
Tämä oivallus oli tulevalle äidille jopa hieman ahdistava ja samalla valaiseva, mutta myös erittäin ihana. 
Niin pienen pieni ihminen on kohta vieressäni ja kukaan muu ei rakasta tätä pienen pientä ihmistä niin, kuin minä!

Uudet vanhemmat saavat jotain, jota laittaa pienen pieniin jalkoihin.


He saavat myös jotain, millä pitää pienen pienet sormet lämpinä.


Maailma muuttuu lapsen tultua ja vain ja ainoastaan siksi, että yhdessä hetkessä elämässäsi onkin ihminen jota rakastat elämäsi loppuun asti, ehdoitta!

 
ONNEA UUDET VANHEMMAT! ❤️

tiistai 1. elokuuta 2017

MITTAPUU

Pieni tyttöni aloitti eilen päiväkodissa isojen ryhmässä ja koska hän on jo iso tyttö, halusin hän mitata kuinka iso. 

Hän olisi halunnut mitata itsensä seinää vasten, niin että siihen kirjoitetaan hänen nimensä. Niin kuin mummolassa; hän sanoin.

Seinään kirjoittelu ei kuullostanut yhtää houkuttelevalta idealta, kunnes sen keksin.

Meidän eteisen ja keittiön välissä on tolppa...


Päätin hieman muokata tätä tolppaa, tyttöni toiveiden mukaan tietysti.

Aloitin mittaamalla sentit alhaalta ylös, kahteen metriin saakka.


Ja juu, olisi voinut olla helpompi metrimitan kanssa, mutta en saanut sitä pysymään hyvässä asennossa.
Ja valkoinen paperi viivottimen takana on siksi, että nähtävästi olen sokea (heh), koska en vaan millään nähnyt numeroita ilman sitä. 

Sitten viivottimen avulla tein lisää viivoja ja viivoja ja vielä lisää viivoja.



Hyvin sopii mittapuu "sisustukseen" ja tyttö oli tyytyväinen, kun pääsi toteamaan olevansa jo melkein metrin mittainen.


Ja pitihän se äiti ja isikin mitata.


Ja seuraavaksi taion lisä tilaa eteiseen, jotta tuolilla ja lattialla ja joka paikassa lojuva laukkuni pääsisi paraati paikalle. Ja miksi en laittaisi, onhan se nätti laukku ja ihana löytö espanjan reissulta. 
Ja kyllä, laukku ja sen paikka on erittäin hyvä syy laittaa hieman "sisustusta" uusiksi!

tiistai 4. heinäkuuta 2017

YSTÄVÄLAHJAT JA RED DEVIL-KEKSIT

On taas se aika vuodesta, kun poika intoilee syntymäpäiviään. Juhlat ovat ensi maanantaina ja pitäähän sitä alkaa jo valmisteluita tekemään. 

Ystävälahjat, ne pienet kiitokset juhlijoille. Meillä ei niitä aiemmin olla tehty, mutta tänä vuonna keksittiin niin hauska ja halpa idea, että olihan se toteutettava.

Pojalla on toiveena siis saada jalkapallo teema ja vieläpä tarkemmin Manchester United teema. No teeman mukaisesti talo täyttyy punaisella serpentiinillä, mustilla ilmapalloilla ja muilla pienillä teeman sopivilla asioilla.

Teemaan sopivat leivonnaiset on helppo pojan itse toteuttaa. Otin perus kaurakeksi ohjeen ja muokkasin sitä hieman. Näin tuli Red Devil-keksit!
Ja tottakai itse pirulainen pääsi ensimmäisenä keksejä maistamaan.


Näitä herkkuja on tarjolla synttärijuhlissa, mutta myös jokaisen kaverin on niitä mahdollisuus tehdä juhlien jälkeen.

Toiselle puolelle tulostin hienon kuvan ja...


Toiselta puolelta löytyy tietenki itse ohje.


Nämä ohjeet jaettiin mustiin paperipusseihin ja poika jakoi jokaiseen pussiin myös muutaman herkun.


Ja pussejahan on...


16... kyllä, 16 pussukkaa eli 16 lapsi vierasta ja siihen päälle omat lapset, mummit ja ukit, tädit ja tietty sedät. Luulisi riittävän tohinaa yhdelle päivälle.

Pussukat nidottiin kiinni ja laitettiin vielä asianmukainen logo pussin kylkeen.


Äiti ja poika tyytyväisiä!