Alku kesä on kyllä antanut paljon mahdollisuuksia ulkona olemiseen. Aurinko on hellinyt niin, että ensimmäistä kertaa ikinä näen jo nyt rusketus raitaa ihollani ja pisamat ovat vallanneet kasvoni. Mutta ei ole kyllä käynyt kertaakaan mielessäni, että valittaisin. Antaa auringon helliä vain!
Pihalla touhuaa lisäkseni kattoremonttia suorittavat miehet, sekä kaksin kappalein ukkeja häärimässä leikkimökin kimpussa. Puutavaraa ja laudan pätkiä löytyy siis pitkin pihamaata. Niillehän täytyy siis löytää käyttöä ja tässäpä hyvä alku.
Lavoista tehdyn sohvan eteen oikein passelin kokoinen ja korkuinen pöytä syntyi hetkessä vain harkkojen päälle lastatuilla laudoilla. Ja sattuipa laudatkin olemaan valmiiksi oikean pituiset.
Nyt sitten vain odotellaan lisää sitä vapaa aikaa, että pääsisi jatkamaan.
Alan olla sitä mieltä, että kesästä pitäisi nauttia ja elämästä muutenkin. Miksi tehdä jotain, millä ei tunnu olevan mitään merkitystä? Miksi kestää asioita ja ihmisiä, joista ei jaksa välittää? Entä jos asennoituisikin niin, että antaisi hyvää niille, jotka sen käytöksellään ansaitsee ja muut asiat jättäisi vain huomiotta taka-alalle?
Itsekästäkö? Ehkä! Mutta välillä se on, ehkä ainoa ja paras tapa pitää itsestään huolta!
Nauti hetkistä, jolloin olosi on turvallinen ja voit vain olla oma itsesi! Niin minäkin tein, pakomatkalla Tallinnaan rakkaani kanssa.
RAKASTA TÄYSILLÄ!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
mitäs tykkäät?