maanantai 19. kesäkuuta 2017

PEURANPÄÄTAULU

Peuranpäät... tauluina, hyllyinä, koristeina...

Nyt niitä näkyy olevan vähän jokaisella ja HEI, nyt on minullakin! Ja miksi ei olisi, onhan ne vaan nyt aivan ihania!

Tätä ei ole tilattu mistään, eikä mallia tähän ole missään, sillä tämän piirsi minun ihana mieheni!

Ja onhan tää nyt vaan aivan järjettömän hieno!


Taidan pyytää miestäni piirtämään vähän lisää tauluja... 

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

NUOTIOPAIKKA -parasta ikinä-

No nyt se on valmis!

En olisi vielä toukokuun alussa uskonut, että saan nautiskella tästä huikeasta nuotiopaikasta jo nyt! 

Hommiin ryhdyttiin, kun lunta oli vielä vähän maassa ja maisemat kovin kolkot.


Sitten pitikin kääntää maata ympäri, laittaa mansikkakangasta, kärrätä hiekkaa, sijoittaa kaivonrengas, hankkia heinäseipätä ja ja ja... 

Kelit ei kyllä toukokuun lopussa antanut yhtään apuja, mutta silti sitä vaan väänsi menemään. Ja miksi ei? Tuleehan se minulle, itselleni! Ja kun jotain haluan, teen töitä sen eteen. 


Seinä paikallaan ja sitten pääsikin tekemään patiota... patiosta iso kiitos kuuluu miehelleni ja isälleni!


Pation rakentelusta jäi paljon ylimääräistä puutavaraa, kuka lie laskenu tarpeen vähän metsään... Mutta onneksi osaan korjata mokani, käyttämällä jämät johonkin muuhun... ihan kuulkaas omin pikku kätösin ja aivan yksin, väkersin apupöydän.

Apupöydässä on myös hylly ritilälle ja muurikalle, sekä alapuolella on hyvä säilyttää puita. Ei se nyt mikään maailman kaunein ole, mutta itse tein!


Sitten penkki takaseinälle, lamput roikkumaan, maalia kaivonrenkaaseen ja hienoin asia ikinä, eli tuo teline! Siihen saa nyt tulen päälle kääntää ritilän tai muurikan ja sainpas tuollaisen hienon koukunkin pannua varten! Iso kiitos Jani!


Ja pitihän sitkä kokeilla heti, kun pystyi...


Ja nuo lamput on vaan niin ihanat! Jos pystyisi, niin ripustaisin niitä ristiin ja rastiin koko pihamaalle... 


Mutta nyt, nyt se on tosiaan valmis!

Ja koska nuotiollahan on mahtavinta istua iltas aikaan ja välillä voi tulla vähän vilu, niin sain hyvän syyn ostaa ison kangas "korin" ja sen täyteen vilttiä ja tyynyä. 

Kori mukaan ja menoksi...






Ja sielläpä sitten aurinkotuolilla loikoilin ja ihailin ja nautiskelin. Nyt on hyvä nuotiopaikka, jopa parempi mitä toivoin!


tiistai 30. toukokuuta 2017

PIHAPÄIVÄKIRJA No.5 PIHAKÄYTÄVÄ JA PALJON MUUTA

Kiitos auringon, sain tänäänkin touhuta pihamaalla. Loppu viikoksi onkin luvassa sadetta, että näinköhän piha hommat tyssäs siihen...

Ja koska säät ei lupaa hyvää, täräytin tänään satasen lasiin ja pistin ranttaliksi.

Pation ja kukkapenkin välinen nurmi alue oli kuulema hankala ajella. Minäpä siis helpotin mieheni joka kesäistä urakkaa näin.

Ennen... tai välimalli...


Jälkeen...



Sain maalattua myös talomme ikkuinoissa olleet rumat vihreät ikkunasäleiköt ja pellit.

Ennen...


Jälkeen...



Ja jos tässä ei ollut vielä tarpeeksi, öljysin uuden nuotiopaikkamme pation ja maalasin kaivonrenkaan mustaksi...


Nyt on päivä sitten pulkassa, nappaan lapset kainaloon ja aletaan lukemaan Mauri Kunnasta.


perjantai 26. toukokuuta 2017

PUUTARHAPENKKI

Tänään lapset antoivat nukkua melkein yhdeksään, on olo kuin lottovoittajalla.

Ja sitten lapset antoi äidin puuhata omiaan, samalla kun lapset leikki kesän ensimmäistä vesisotaa... 

Sain tuttavalta jo aikaa nähneen puutarhapenkin. 



Näin ihanaa penkkiä ei voi heittää menemään, vaan sille pitää antaa vähän hellää hoivaa...

Aloitin maalaamalla rautaiset osat mustalla.


Sen jälkeen kunnon hieonta ja maalia pintaan.



Tämä kaunokainen pääsee patiollemme, lusiferin (ulkotakka) seuraksi.



Seuraavaksi ruoka tauko ja eikun takas pihalle. Kurkut pääsee tänään penkkiin, otan riskin! Ikkunallani kasvaa jo kymmeniä kurkkuja.


torstai 25. toukokuuta 2017

PIHAPÄIVÄKIRJA No.4 HEINÄSEIVÄS SEINÄ

Nonnii... Vapaita on nautiskeltu nyt neljättä päivää ja pihalla on oltu koko ajan. Kropassa on huomannut taas aivan uusia lihaksia ja niveliä, joita en itsellä kuvitellut edes olevan... Salille menemistä ei ole siis tarvinnut miettiä, eikä myöskään unta ole tarvinnut etsiä.
Niska ja hartiat otti myös ensimmäisen kerran osumaa, koska kukas sitä nyt aurinkorasvaa käyttäisi? En minä ainakaan, ennen kuin kärysin. Mutta nyt muistan!

Mutta siihen oikeaan asiaan...

Heinäseiväs seinä...

Jo aikaa sitten näin pinterestissä kuvan, missä pation taakse oli rakennettu suoja seinä heinäseipäistä. Ihastuin oitis ja jos johonkin asiaan ihastun, on se toteutettava. 

Heinäseipään päät täytyi ensin hieman käsitellä, jotta ne ei lahoaisi heti ensimmäisen talven jälkeen pystyyn.

Tähän tehtävään sain paljon apureita.


Sitten pitikin alkaa kaivamaan maata ja asettelemaan seinää paikalleen.

Sen lisäksi, että seipäät on laitettu tiukasti maahan, olen laittanut tukirimoja taakse.
Seinä tulee myös kiinni patioon, joka on siis vasta ajattelu asteella, tuossa aivan seinän edessä. 


Eipä tosissaa kummoselta vielä ympäristö näytä, mutta uskokaa pois, hieno siitä tulee! 


Ja koska kesän ensimmäinen ukkonen näyttää tekevän tuloaan, painelemme kauppaan ostamaan pation tarpeet. Ehkäpä jo ensi viikolla tuo jälkimmäinen näkymä olisi hieman valmiinpi.

maanantai 22. toukokuuta 2017

PIHAPÄIVÄKIRJA No.3

No nyt alkaa tuntumaan kesältä!

Tänään päätin hakea puutarhaani varten vielä muutaman säkin multaa ja mansikantaimet, mutta kuinkas siinä sitten kävikään...

Noh, sain kaiken mitä hain ja paljon päälle. 

Ihan ensimmäisenä matkaani lähti basilika, joka tosin elää vielä tovin sisällä.


Sitten nappasin vähän kukkia...


Ja ainainen unelma kirsikkapuusta myös toteutui... 


Mutta hupsis, mukaan tuli myös luumupuu... 


Ja koska kaiken tämän ihanuuden hommasin, niin pitihän se loppu päivä ja ilta puuhata puutarhan kimpussa....

Nyt on puut paikallaan...


Niin kuin saattaa huomata, muu penkki ei ole vielä valmis... tosin mies auttoi valmisteluissa ja pisti pensaan oksia palasiksi... omaa hakkelusta siis tulossa...

Laitoin myös mansikantaimet...



Kaiken tämän lisäksi rakkaat lapset auttoivat ja...


Maassa on nyt perunat, sipulit, ruohosipuli ja porkkanat.

Nyt odotetaan ja toivotaan että kelit pysyy kuosissaan, jotta saadaan tomaatin ja kurkun taimet pikaisesti maahan. Kurkku varsinkin kaipaisi jo multaa ja aurinkoa.

Mitäkä tästä päivästä voimme todeta?

Se on loma!

tiistai 16. toukokuuta 2017

KIITOS, ETTÄ OLET OLEMASSA

Tänä keväänä lapsillani on vastassa kaksi suurta asiaa. Pojalta päättyy "huoleton" päiväkoti elo ja tyttöni vaihtaa ryhmää isojen lasten joukkoon.

Tänä päivänä kuulee päiväkodeista enemmän huonoja kokemuksia, kuin hyviä. Onko sitten syynä kiittämättömyys ja opettajien huono arvostus vai kenties vain se, että positiiviset uutiset eivät kulkeudu enää ihmisten korviin.

Siispä päätin kirjoittaa tämän KIITOKSEN kaikille ihanille opettajille ja päiväkotitädeille, jotka pitävät huolen meidän rakkaista! 
He huolehtivat lapsiemme hyvinvoinnista, he pukevat ja riisuvat ja jaksavat kaikki kiukut! 
He silittävät pienimmäiset uneen ja pitävät sylissä, kun he itkevät koti-ikävää! He ovat hyvänä aikuisen esimerkkinä ja samalla heittäytyvät leikkiin, kuin paras ystävä. 
He opettavat lapsillemme asioita, jotka pitäisi olla vanhempien vastuulla. He opettavat potalla käyntiä ja tutitta nukkumista. Opettavat hienoja ruokapöytä tapoja ja kielenkäyttöä. 
He opettavat jopa lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan. 
Ja mikä hienointa; he antavat voimaa, aikaa ja huomiota, jotta lapsemme saa kasvaa turvassa ja huolettomasti opetella olemaan se "iso tyttö" tai "iso poika", joka jokainen lapsi haluaa olla! 

Meidän päiväkoti on mahtava!

Tyttöni ryhmässä olevat ihanat naiset jäävät mieleeni ikuisiksi ajoiksi. Jokainen heistä on antanut tyttärelleni helpon ja ihanan päiväkodin. Tänä keväänä nämä naiset häviää tyttäreni elämästä, mutta minä aion pitää huolen, että hän muistaa nämä huikeat naiset, jotka letittivät hänen tukkaansa, kun äiti oli aamulla liian väsynyt.


Jokainen heistä saa meiltä kirjanmerkin kiitos viestillä. 





Tämä ei todellakaan ole paljoa, mutta haluan muistaa heitä jotenkin ja kiittää kaikesta uurastuksesta! 


Jos tyttäreni kokee kasvun hetken siirtyessään isompien ryhmään, on pojallani edessä ehkä se ensimmäinen suuri askel. KOULU!

Poikani ryhmän opet ovat olleet huikeita. Vuosi sitten ei poikaani kiinnostanut kirjoittaminen tahi lukeminen ja tänä päivänä poika osaa kirjoittaa sekä hahmottaa monia sanoja ja lauseita. 
Opet ovat kestäneet kiukut ja kiusat, opettaneet itsehillintää ja tunteiden säätelyä, he ovat antaneet huomiota ja hellää hoivaa ja antaneet pojalleni kaikkensa, jotta kouluun siirtyminen olisi mahdollisimman vaivatonta. Poikani kokee jännityksen sijasta innostuneisuutta ja ajatus koulusta ei pelota, vaan sinne oltaisiin menossa jo vaikka heti huomenna! 


Eskari opet saavat myös kiitokset. Isoimman kiitoksen antaa poika itse, joka haluaa antaa kirjanmerkkien lisäksi jokaiselle opelle maailman isoimman halin. 


Tämä kevät on siis täynnä muutoksia. Lapsille se on jännää ja äidille haikeaa. Niin ne kasvaa! Äidin pikku nakerot. 

Kiitos kaikille, jotka auttavat minua kasvattamaan lapsistani hienoja aikuisia!