ENÄÄ EI OO TYLSÄÄ, JOS JOSKUS ON OLLUTKAAN

On tää talvi vaan ihmeellinen, jos ei pakkanen jäädytä putkia, niin sitten sataa lunta kolkytä senttiä päivässä...

No mutta onneksi, kun mulle tulee "tylsää" ja "tekemisen puute", keksin kyllä äkkiä lisää uusia juttuja tehtäväksi.

Keskenhän on vielä meidän makuuhuone, rappusten maalaus, pojan huoneen pöytä/penkki rakennelma, vessan seinä, eteisen liukuovet ja tätä listaahan voisi jatkaa vaikka loputtomiin...

Mutta kun nuo on niitä "isoja" juttuja, joiden tekoon pitää varata päivä jos toinenkin. Ja kun noita kokonaisia päiviä ei ole saatavilla tarpeeksi, vaan omaan tekemiseen on lähinnä tunteja, täytyy kehitellä sitten muuta mukavaa...

Neulomis töiden lisäksi kasasin itselleni ompelu töitä... Ja kerralla sitten ihan liudan. Kiitos tästä kuuluu Joensuun Käpyselle. 

Ajattelin tänään pistäytyä Telitien liikkeessä ja etsiä sieltä jonkin kivan trikookankaan tyttöni tunikaa varten... Noh...

Löysin trikookankaan. (Hih)

Löysin myös pehmeän collari kankaan tytyn hupparia varten, nuo pääkallot on vaa nii päheitä!

Nii ja sit tietty viskoositrikoota housuja varten.

Housujen kaavat löytyi jo valmiina, joten...

Onpahan alulla... Eihän siis pienen lapsen housujen ompeluun kauaa mene, mutta se saumurin ääreen istuminen on aina asia erikseen... 

Jos ei huomenna saumurin ääressä kiinnosta istua, voisi vaikka kokeilla tehdä omaa suklaata.

Hei ja kaikki askartelu ihmiset, ois kiva saada ideoita kynäpurkkeja ja pussukoita varten. Mistä tehdä ja millä koristella? Niitä huutaa molemmat lapset. Samoin penaali ois kiva tehdä, löytyisikö joltakin ohjetta/ideaa?

LASTEN HYLLYVÄ HYYTELÖ

Hei ja loistavuutta, nyt alkaa arki tuntumaan pikku hiljaa entiseltään. Salille on päässyt jo muutaman kerran, väsymys  alkaa väistymään ja kokkailutkin maittaa.

Eilen hurjisteltiin pojan kanssa ja tehtiin ensin sämpylöitä. Hieman hulahti liikaa meillä jauhoja taikinaan ja tietäähän sen mimmosia niistä tulee... Mutta hyviä ne oli heti uunista syötynä... Pitänee meijän vielä vähä harjotella...

Höllyvät hyytelöt ohjeen olen napannut jostain ja joskus... Juu-u juurikin niin, mitään muisti kuvaa ei ole, mutta tuolta se reseptikirjasestani löytyi...

Poika pääsi itse tosi toimiin...

Vadelma-mansikkamehu on meidän lasten suosikki. "Omasta mehusta pillimehua" niinkuin poikani sanoo. 

Ohje on helppo ja nopea.

 Ja mikä hienointa, "sekoita koko ajan" oli pojan mieleen, koska tunsi tekevänsä koko ajan jotakin...

Pakkasesta muovimukien pohjalle hieman mansikoita ja mustikoita ja sitten eikun kiehautettu mehu mukeihin.

No sitten eikun odottamaan. 

Meillä jäi eilen höllyvät syömättä, kun saatiin ne jääkaappiin vasta illalla, joten tänään on herkuttelun aika.

Aamusta piti höllyviä kuitenkin kurkata. Otin mukin jääkaapista ja pyysin poikaani katsomaan mitä tapahtuu kun kääntää lasin ylösalaisin. Poika oli sitä mieltä, että näin ei saa tehdä, koska kaikki mehut tulevat lattialle, ilmoitti myös että ei siivoa. Kun sitten oikein vauhdilla käänsin mukin ylösalaisin ja hyllyvät ei liikahtanutkaan;

 " taikuutta!"

Sitähän sen on oltava!

Kun höllyvät hyytelöt sitten kipattiin mukeista kippoihin...

On ne kyllä hupaisan näköisiä tapauksia... Sai poika hyvät naurut, kun kuppia vähän heilutti. 

Myö lisättiin vähän mansikka jugurttia herkun päälle ja vola, hassun hauska höllyvä herkku on valmis. 

Ja lapset tykkää!

LUMIVALKOINEN-Ensimmäinen suunnittelemani villasukka

Noin sitä vaan aika puskee taas eteenpäin ja pakkasista ollaan vähemmän nautittu ja iloittu, kuin koskaan aiemmin. Putkia jäätyy ja autot reistailee... Yllättääkö tämä? No eipä oikeastaan.

Se että olen talvi ihminen, ei lohduta, jos mittarit paukkuu -30:n puolella. Silloin ei lastenkaan kanssa huvita haistella raikasta ulkoilmaa.

Mutta kerran pakkaset paukkuu, niin neulotaan sitten. Päätin joulun alla ottaa haasteen itselleni, jonka oli tarkoitus valmistua tapaninpäivään, mutta näinhän ei sitten käynytkään. 

Pari päivää sitten sain kun sainkin sukat valmiiksi ja ohjeetkin sain tehtyä kuviksi asti, joten jokainen voi halutessaan napata ohjeen itselleen.

Nämä sukat aloitetaan varpaista ylös päin. Tehdään ensin 8 ketjusilmukkaa, joista luodaan kahdelle puikolle 8s. Takasilmukat voi jakaa kahdelle puikolle, kun siellä on 12s, mutta etupuikon silmukat pidetään loppuun asti yhdellä puikolla, näin on helpompi tehdä sukan edessä kulkeva pitsikuvio.

Kun takana ja edessä on 14s, lisätään seuraavalla kerralla vain etupuikolla +1s, jotta pitsikuvio voidaan loittaa. Lisäyksiä jatketaan kunnes edessä on 21s ja takana 20s (koko 38), kuviota koko ajan tehden.

Takana neulotaan vain oikeaa ja kuviota jatketaan, varteen asti.

Kantapää tehdään tiimalasi mallilla, niin että keskelle jätetään 10s.

Kantapään jälkeen etu- ja takapuikkojen väliin luodaan 4s, eikä näitä kavenneta edetessä, vaan otetaan mukaan takakuvioon. Takakuvio aloitetaan heti ensimmäisellä kierroksella.

Varteen tehdään vielä kaksi lisäystä etupuikon molemmin puolin, silloin kun tehdään takakuvion keskimmäisen palmikon toinen ja kolmas käännös. Huh ku oli selvä lause...

Niinkun näkyy, koitin tehdä ohjeen hienosti tietokoneella, mutta tämän ohjeen jälkeen tulin siihen tulokseen, että pääsen helpommalla, kun piirrän.

/ = nurja s

< 2s = nostetaan 2s apupuikolle työn eteen

2s > = nostetaan 2s apupuikolle työn taakse

Itselle ainakin tuo piirretty versio on selkeämpi, vai kuinka on?

Yhdet sukat on jo tekeillä ja toiset suunnitteilla, josko niistä ne piirretyt ohjeet väkertäisi. Ihan mukavaa vaihtelua koittaa itse toteuttaa, opittuja tyylejä ja kuvioita hyödyntämällä.

BATMAN LAPASET ja alkuvuoden tyhjäpää!

Hei, hyvää alkanutta vuotta 2016!

On tää vaan niin hektistä aikaa tää vuoden vaihde. Joulusta kun selviää, tuleekin jo uusi vuosi ja sitten vielä synttärit. Tänäkin vuonna, uusi vuosi toi myös tullessaan työporukan kanssa vietettävät pikkujoulut. Kävimme kuulkaas ihan isolla kirkolla kouluttautumassa ja illasta nauttimassa Tavastian antimia. Ei kuulkaas ollut yhtään hullumpi reissu.

Ja hyvin voi arvata, että kun on kaiken tämän perus hulina arjen lisäksi paljon paljon muutakin hulinaa, saattaa viikko jos toinenkin hujahtaa ohi, eikä edes tajua. Monta pientä ja isoakin asiaa on jäänyt tekemättä viikkojen aikana ja arjen tasapainon takaisin löytäminen on välillä jokseenkin haastavaa, koska niin sanottu puhti on poissa. Vaikka kuinka mukavaa on ollutkin, niin kyllä sitä vaan osaa luoda itselleen stressi tiloja tekemättä jätetyistä asioista, tulevasta ja nähtävästi lähes tulkoon kaikesta. 

Eikä haastetta luo vain arjen tasapainottaminen, vaan myös kuntoilun ja treenamisen kadonnut innostus. Se ehkä kuullostaa pieneltä asialta, että pääsisi vähintään pari kertaa viikossa salille, mutta itselleni, omalle jaksamiselle ja yleiselle vireystasolle se on iso asia. 

Ja ei ole edes ollut ajan puute, ainahan sitä jossain välissä sinne salille tai lenkille pääsisi, kun vaan raahaisi itsensä sinne. Ehkä se on ollut ennemminkin sellainen äänetön lupaus itselle, päästää irti arjesta hetkeksi, onhan sitä nyt niin paljon tehnytkin ja niin paljon sitä ja tätä ja tuota...

Päätin eilen siis ottaa osittain itseäni niskasta kiinni ja ilmottauduin FitFarmin järjestämään nettivalmennukseen. Olen kuullut vain hyvää Fitfarmin valmennus jaksoista ja koska tämä uudelleen aloittamisen tuska näyttää olevan sen verran kova ja ylitsepääsemätön, päätin että kuri ja järjestys on se mitä kaipaan. Ruokapäiväkirjan ja treenien seuraaminen 12-viikon ajan voi olla haastellista asettaa töiden ja perheen lisäksi, varsinkin kun mitään näin tarkkaa seurantaa en ole koskaa pitänyt. Onneksi valitsemani valmennusjakson pitäisi olla hyvin muokattavissa "kiireiseen" arkeen ja onneksi pidän haasteista, enkä ole myöskään luovuttaja tyyppiä, joten toitotan ainakin itselleni selviäväni tästä voittajana! Pää asia on, että yleinen hyvin vointi paranisi ja jaksaminen lisääntyisi.

Ja koska monta pientä asiaa on jäänyt roikkumaan, on nämä lapasetkin jo vähän niinkuin vanha juttu. 

Jouluaattona mieheni paketista ilmestyi batman-lapaset!

Tuon batman-kuvion löysin ihan googlettamalla "batman lapaset". Ruutukaavio, jota voi käyttää tulevaisuudessakin.

Nyt sitten vaan kovaa tsemppausta pääkoppaan, jotta tämä jumi irtois jollain... On nimittäin haastavaa kirjottaa blogia, kun ajatus häviää jokaisen lauseen jälkeen...